Hessu lähti Onnin kanssa kävelylle kun tuli kotiin ja saatiin poika syötettyä. Pakko myöntää että nyt vasta ymmärrän miten rankkaa joskus on olla äiti. En vaihtaisi sekuntiakaan pois, ja olen tosi onnellinen, mutta nyt kun Hessu palasi duuniin, pääsi arki yllättämään. Fakta on kuitenkin se, että jos muksu on kehnolla tuulella, voi olla varma ettei saa itse muruakaan rinnan alle ennen iltapäivää, ja hyvällä tsäkällä ehtii kerran käydä veskissä. Lisätään tähän yhtälöön vanhempi koiraherra koivet ristissä ja safkalle nirsoillen...alkaa keittämään kummasti. Hessu oli ihana kun vihdoin tuli kotiin, otti vauvan multa heti että pääsin esim.tyhjentämään pesukoneen joka oli ollut valmis noin pari tuntia aiemmin. Oli ihanaa tehdä hetki jotain niin, että homma ei keskeydy koko ajan. =)Yritän kuitenkin muistaa että tää on alkua, ja vasta harjoittelen. Kuukauden päästä teen hommia sujuvammin ja multitasking sujuu vaikka miten päin.
Ehdin tuossa jo Luigistakin huolestua, hän hieman läähätti öisin ja oli hermona. Taisi olla stressioireita, nyt kun häntä on huomioitu enemmän eikä olla oltu niin paljon poissa kotoa, on hän jo parempi. Iltaisin tosin sitkeästi venailee portin takana, että josko tänä yönä onni suosisi rohkeaa. ;)
11 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti