Sadas blogiteksti!

Mun piti puhista ja murpattaa kuin sopuli konsanaan,olen näet ollut sangen synkkä ja kiukkuisenlainen tänään. Mutta toi hymyilytti-jopa hetken!
Ai mikäkö mättää? Istuhan alas ja ota kuppi teetä niin kerron.
Itse asiassa kaikki on ihan ok. Ihmisen kaipuu huvituksiin ja materiaan nostaa minussa päätään. Esimerkiksi tahtoisin kesäkuussa perheen kera risteilylle. Ei vaan ole varaa. Syöminkeineen, shoppailuineen ja Hessun palkanmenetyksineen liian iso paukku. Viimeksi ollaan oltukin pari vuotta sitten. Varaa ei myöskään ole keikkalippuihin,hierojalle tms. Ulkona kärsii sentään silloin tällöin käydä appiukolta saaduilla lounareilla.
Tahtoisin myös uuden käsilaukun. Nahkaisen ja laadukkaan. Ekan kunnollisen elämässäni. No, ne maksaa yhden vastikkeen verran, just sen jonka taloyhtiön hallitus meinaa kesäkuussa extraa kerätä. Kun vielä tietäis mitä varten. Juu ja tarttisin tennarit. Kaikista ihkuista tennareistani saan hiertymiä kun kovike hankaa jännettä.
Lisäksi musta tuntuu että Luigi on iholla ihan yhtä paljon kuin Onni. En pääse vessaankaan ilman että mua tuijottaa kaksi silmäparia. Suihkusta on turha ees unelmoida. Ja mainitsinko unettomat yöt?
Jos tiivistän ton kaiken : Tartten lomaa,hermolepoa tai pehmustetun kopin.
Huuh huh. Jopa tuli avauduttua. Kuten sanottu,toisaalta kaikki on tosi hyvin. Mulla on ihana mies joka auttaa aina kun pystyy. Mulla on myös maailman suloisin poika,joka täyttää kohta vuoden. Mulla on koira,joka vastoin odotuksia on kehkeytynyt aika tottelevaiseksi,reippaaksi ja mukautuvaiseksi koiraksi. Mulla on ihana suku,joka on aina tukenut sitä jolla menee huonosti. Sieltä olen oppinut sen miten ketään ei jätetä pulaan vaikka mikä olisi ja annetaan vaikka omasta vähästään. Ja me ollaan terveitä. Meillä on duunia ja katto pään päällä.
Ja ihania ystäviä ja kavereita.
Nämä kun ynnätään, jäädään plussan puolelle. Niinpä,enää ei ketuta. Kiitos armas blogini siitä.

Kolme kevään merkkiä ja muuta löpinää..

Nämä kaikki merkit liittyvät Luigiin ja ovat satavarmoja. Unohda kiurut ja leskenlehdet siis.
Ensimmäinen kevään merkki on se, kun Luigin partakarvoista löytyy ns.kiintiöneulanen. Siis ihan havunneulanen, yleensä yksi, joskus jopa useampi. Tätä tapahtuu vain kevään ja kesän aikana.

Toinen kevään merkki on se, että Luigi pyytää sylikyytiin lenkiltä tullessa. Talvella hän vain ärähtää ja karkaa hyppysistä jos yrität ottaa syliin. Kesän aikana hän katsoo kostein, ruskein silmin ja sallii itsensä nostettavan syliin vallan seljälleen. Siinä hän ummistelee raukeana silmiänsä ja ottaa masulle arskaa.

Kolmas on se, että Luigi lehmäilee, eli tahtoo märehtiä jokaisen viimevuotisen mädän ruohonkorren kitaansa. Todella tuskastuttavaa jos ulkoilutat häntä kiireessä. Ehdoton bravuuri on myös se, kun hän imuroi sellaisen väärään kurkkuun ja kovaan ääneen korskuen yrittää siihen tukehtua.

Lyhyestä virsi kaunis....tervetuloa kevät.

Nyt vierähti ihan hävettävän pitkä aika ennen kuin sain aikaiseksi taas kirjoittaa. Viimeisin merkintä oli helmikuulta. Flunssasta selvittiin ja nyt on tosiaan jo Onnin ekat synttärit ihan ovella!!! En ymmärrä miten nopeasti vuosi on mennyt.

Pikkuinen kävelee tukea vasten ja omaa tempperamenttia. En tajua mistä on sen perinyt. Kovin on ollut taas kiukkuinen, heittää ruodon suoraksi ja kirkuu jos häntä kieltää esimerkiksi tyhjentämästä cd-hyllyjä. Musta tuntuu että olisin rikas jos saisin jokaisesta ei-sanasta euron. Mutta pinnaa tämä kyllä on kehittänyt. Silti toivoisin lehmän hermojen lisäksi silmät selkääni ja muutaman ylimääräisen käsiparin.

Olin tutustumassa työelämään toissaviikolla. Oli sangen virkistävää jutella aikuisten kanssa, vaikka jutun taso viistikin suurimman osaa ajasta maata. Mutta nautin täysillä tuttujen ihanien ihmisten tapaamisesta. Huippua oli se, että sain syödä rauhassa, ja vessassa käydessä ei ollut koiraa ja vauvaa paimennettavana :D.

Olen aivan koukuttunut Twilight-sarjan kirjoihin. Pihtaan tokan osan lukemista, sillä saan seuraavan osan joskus ensi viikolla...en kestä jos tuo jää jotenkin jännään kohtaan. Kuulostaa tosi teiniltä, mutta Edward on ihana!!!

Aijuu, neljäs kevään merkki: Luigi piehtaroi "tuoksuvassa" maassa. Vaan sitä ei ole vielä tapahtunut. eli sitä odottaessa....

NIIISKK!!!

Flunssa vei voiton pienestä perheestämme. Tai no, tasan puolet perheestämme, eli mut ja Hessun. Viimeksi mainittu kaatui sohvalle maanantaina. Minä sinnittelin ja brassailin ottamallani influenssarokotteella. "Ois ehkä kannattanut ottaa." Niinpä niin.
On aika painajaismaista olla kipeänä yhtäaikaa kun pieni touhupeppu ei tunne armoa. Hän vain kiipeilee samalla tavalla kuin ennenkin ja laajentaa samalla liikkumistansa uusillekin alueille. Onneksi hän oppi nopeasti laskeutumaan melko turvallisesti alas. Välillä häneen hiipii uskonpuute, ja hän pitää esim.kirjahyllyn reunasta kiinni pienet rystyset valkoisena ja huutaa käskevästi apuun. Olen aika kiitollinen siitä että isä proppasi kirjahyllyt seiniin kiinni hyvissä ajoin. :)

Ulkona sataa. Näyttää ihan vedeltä. Tunnen syvää onnellisuutta sillä lumet sulavat. Miinuksena tietty se, että tulee aika liukasta ja lonkat murtuvat rytinällä ja päivystykset ovat tukossa murtuneista vanhuksista. Samalla tavalla kuin se on varma talven merkki, ennakoi se myöskin kevättä.

Olen päättänyt aikaistaa töihinpaluutani. Elokuu on nyt se hetki. Toivon että duunin muutto on jo ohi ja työmatkani nopeasti pyöräiltävissä. Viime kesänä en ehtinyt jostain syystä nousemaan fillarin selkään kertaakaan. Ensi kesänä korjaan asian aivan varmasti.

Tahtoisin keväällä risteilylle. Silloin kun ei tuule ja myrskyä eikä jäät ruskaa laivan kylkiin. Olisi kiva päästä Tukholmaan ja syömään hyvin ja muutenkin vähän vaihtelua hakemaan. Onnillekin voisi olla aika kokemus! En edes muista koska olemme viimeksi olleet laivalla, siitä on varmasti jo pari vuotta..

Jaa, laskut odottavat maksamista (hävytön sähkölasku!!!) ja Kela täydennystä hoitolisähakemukseen. Eli palaan taas jahka ehdin!!!

Sweet silence

Hessu otti ekan päikkärinakin Onnin kanssa, tahtonee siis katsoa rauhassa Valioliigaa illalla ;). Mulla siis aikaa tehdä mitä ikinä tahdon. Kunhan teen sen hiljaa tietysti. Aloitin bloggaamalla. Harmillisen vähän on nykyään aikaa blogata ajatuksella, useimmiten teen sen kännykän netin kautta ja mahdollisimman nopeasti ennen kuin Onsku herää.

Onni on edistynyt aimo harppauksin. Hän on oppinut nousemaan seisomaan. Ja hän tekee sitä koko ajan, mutta koko ajan paremmin ja uusia pintoja vasten. Hauskinta on se kun hän nousee makuuhuoneen ovella olevaa aitaa vasten ja kiipeää aitaa pitkin. Eli kurottaa aina ylemmälle pienalle ja nostaa jalat alemmalle. Pelottava ipana! Kolhuja tulee päivittäisellä tasolla, eilisen saldo oli mustelma otsan vasemmalla ja kuhmu oikealla puolella. Kuhmu tuli siitä kun hän konttasi ovenkarmia päin. Tämän uuden taidon myötä pitää poistaa kaikki mahdollinen olohuoneen pöydältä. Tuikut ovat olleet hyppysissä jo monesti.

Mulla on ajatukset jo keväässä. Muutaman kuukauden päästä Onni täyttää vuoden, ja olen ajatellut että jos ilma sallii, voisimme pitää synttärit joko Jalimaassa tai Saunalahdessa. Kakun tahtoisin tilata Katrilta. Ja Onnin leidit pitää tietysti kutsua paikalle!! :D

Ah, tätä kirjoittaessani katseeni vaeltaa ikkunasta ulos. Lunta sataa suurina hiutaleina ja mäntyjen oksat heiluvat tuulessa. Ainoa ääni jonka kuulen on tietokoneen hurina. Olen sietämättömän onnellinen.

Taidamme Hessun kanssa olla eskapisteja. Viimeisin pakopaikkamme on Stars' Hollow, Gilmoren tyttöjen kotikaupunki. Dialogi on ilotulitusta, olen kuullut että sarja on suositumpi Euroopassa kuin Jenkeissä juuri sen takia että he tykkäävät simppelimästä keskustelusta. Ennen joulua löysimme itsemme Ormstonista, jonne sijoittui sarja Born and Bred (Ystäviä ja naapureita). Sääli että jälkimmäinen lopetettiin kesken, se jäi nimittäin aika hassuun kohtaan. Mun mielestä pitäisi kieltää lailla sarjat joita tehdään vain muutama tuotantokausi ja lopetetaan kesken mehukkaimpien juonikäänteiden. Surface, Kevin Hill ja em. B&B hyvänä esimerkkinä. Hrmph.

On hassua miten joka kirjalla on aikansa. Saatan aloittaa lukemisen ja jättää sen kesken koska ei tunnu oikealta hetkeltä lukea juuri sitä kirjaa. Ja palaan kirjaan ehkä vuoden tai kahden päästä, aloitan alusta ja yhtäkkiä tarina onkin mukaansatempaava. Näin kävi Neil Gaimanin American Gods:n. Aloitin sen ekalla O&R-duunimatkalla Tukholmaan (2001?). Opus jäi kesken ja olen sitä katsellut aina välillä mutta en ole siihen tarttunut. Ennenkuin viime viikolla, ja tykkään siitä kovasti ja etenen ihan eri tahtia kuin silloin. Muutenkin olen iloinen että olen lukenut paljon viime aikoina. Onnin toiset tirsat nukun hänen kanssaan ja toisten aikana luen.

Aloitin kuntorempan muutama viikko sitten. Voin olla tyytyväinen sanoessani että syön tosi terveellisesti, liikun säännöllisesti ja näin ollen olen laihtunut kaksi ja puoli kiloa. Tavoite on seitsemän kiloa, ja olen optimistinen sen suhteen että saavutan sen kesään mennessä. Bikineissä mua ei ehkä nähdä, mutta jos edes osa vanhoista vaatteista mahtuu vielä ja ennenkaikkea vältyn kakkostyypin diabetekselta, olen iloinen.

Aika rientää

..ja mennään jo helmikuun puolessavälissä. Melkein kuukausi edellisestä kirjoituksesta. Kevät lähestyy, mutta liian hitaasti jos multa kysytään. Valon määrä on toki kasvanut tosi paljon ja linnut laulaa ihanasti..mutta on tosi kylmä! Olen kuitenkin tyytyväinen tähän talveen kun vertaa edelliseen. Lapset ovat päässeet luistelemaan ja pulkkamäkeen leikkimään loskassa kahlaamisen sijaan.
Onnilla veri vetää seisomaan. Kova on tahto ja yritys, vaikkei tasapainosta ole hajuakaan ja kiinni pitäminenkin unohtuu. Tämä on liikuttava ja toisaalta sydäntäsärkevä vaihe koska kuhmuilta ja itkuilta ei voi välttyä. Puren hammasta yhteen ja yritän olla ottamatta aina kiinni, ettei hän luule että joku aina nappaa jos päästää otteen irti. Toki katson ettei kaatuile pahoissa paikoissa ja satuta itseään. Mulle tosi vaikea pala, sillä jos saisin, käärisin kaikki rakkaat ja tärkeät läheiset kuplamuoviin ettei heille ikinä tapahtuisi mitään pahaa. Otan siis itsekin Onnin kanssa pieniä askeleita ja kasvan äidiksi.