Olipa kiva hääpäivä. Skipattiin leffa koska siellä ei voi jutella, istutaan vain pimeässä hiljaa. Joten hyörittiin pitkin kaupunkia aurinkoisessa syyspäivässä, joka oli aivan kuin varsinainen hääpäivämme vuosi sitten. Ihaninta oli ehkä istua keskellä päivää hiljaisessa pubissa kuoharia juoden ja lukien kokonaisen Ellen keskeytyksettä. Kelaa.
Nyt tuntuu taas että mökkihöperyys iskee. Hessu on matsissa ja mietin etten taas hetkeen ole jättänyt poikia kaksin. Pitäis kerran viikkoon tehdä jotain ihan yksin ja rauhassa. Muuten tulee tällainen pieni ärtymys miestä kohtaan joka saa käydä töissä ja matseissa kun mä nysvään himassa. Ja kun kyllä Hessu mut päästää koska vaan menemään jos tahdon. En vaan saa aikaiseksi. Ja se vie multa oikeuden kiukutella sen menoista, vaikka mieli tekisi.
Ilmoittauduin Elkun kaa sellaiseen esikoisäitien kerhoon Lassilassa. Ihan kiva että tulee kerran viikkoon tehtyä jotain.
viikonloppu pitäis luuhata kirppiksellä myymässä roinaa ihmisille jotka tahtoo kaiken ilmaiseksi. Tiedän jo nyt että hermo menee.
Onnin tän viikon bravuuri:sylissä kiemurtelu syötettäessä. On aina yhtäkkiä nurinniskoin.

Jesh!

Uusi korvike on Onnille paljon parempi. Masu ei vaivaa niin paljon. Olen tosi tyytis. Helpotti kun sai silloin yhtenä iltana itkeä ja päästää kehnot vibat ulos, tuli puhdistuneempi olo. Ja auttoi kun puhuin puhelimessa parin samoja juttuja läpikäyneiden ihmisten kanssa. Jotta kiitosta avusta!
Tänään oltiin neuvolassa, Onni on about käyrillä. Aloitetaan soseita pikkuhiljaa. Kivaa!
Huomenna juhlitaan hääpäivää, varsinainen hääpäivähän on tosin vasta maanantaina. Onnille tulee hoitajat ja me mennään leffaan ja syömään ja naatiskellaan kaupungilla kulkemisesta. Luksusta. Vuosi sitten ollaan viimeksi oltu leffassa. Jo käsi kädessä kulkeminen on niin ihanaa!!!!

Voi itku..

Kirjaimellisesti. Tihrustan itkua tätä kirjoittaessani, olen niin sikaväsy. Onni on itkenyt enemmän nyt viimeisen kuukauden, ja nyt muutaman päivän pahemmin. Ilmeisesti hampaita tulossa ja ilmaa on mahassa tosi paljon. Viime yönkin hän vain vääntelehti. Nukkui hetken kun mä hieroin masua. Mulla on epätoivoinen olo kun en voi tehdä mitään auttaakseni tän enempää. Ja kun ois itselläkin tarve lepoon. Päikkäreiltä hän herää hankaamaan ikeniään, nukkuu sen aikaisemman kolmen tunnin sijaan puoli tuntia. Syöminen on yhtä taistelua. Soitin neuvolaan enkä tullut hullua hurskaammaksi. Perjantaina on varsinainen neuvola-aika, pitää siellä sumplia jos pitää käydä lääkärillä. Ja siitä mulle iski kauhea pelko että vauva on rikki. Mulla kun on niin vinoutunut ajatusmaailma, että kaikki menee aina pahimmalla tavalla pieleen. Pitäis varmaan korjata tää mun kuuppa ennenkuin Onni oppii saman tavan ajatella.
Soitin isälle just,tulevat huomenna päivällä seuraksi. Ihanaa.

Kipeenä.

Ketuttaa kuin pientä oravaa.

Uh,yritän juuri kylmiltään muistella koska kirjoitin viimeksi ja ennenkaikkea mitä. Enpä muista. Olen jatkuvasti päivissä sekaisin. Tuntuu että viikot menee aina yhdessä humussa. Tänään juuri tajusin Onnin olevan neljä kuukautta vanha. Aika menee tosi nopsaan!
Mahtavaa on kun hän oppii joka viikko uusia juttuja. Joku aika sitten hän tajusi omaavansa polvet. Niitä on hiplittävä aina vaippaa vaihtaessa. Ja ihaninta on se, että viime viikolla hän nauroi ääneen ekan kerran. Näytin hänelle Henriikalta saatua norsuhelistintä ja hän käkätti sille kovasti. Huomaan nykyisin tekeväni älyttömiä juttuja vain saadakseni Onnin taas hörähtämään. Aika harvinaista se vielä on, eli saa tosiaan pistää efforttia peliin. ;)
Hessu lähti pienelle kärrykävelylle, ja mulla on taas tosi huono omatunto siitä etten ole tehnyt mitään järkevää sinä aikana. Olen pyörinyt vain fluffaamassa facebookissa. Vaikka ollaankin sovittu että omana aikana voi olla ihan iisisti ja tehdä niitä turhia juttuja.
Luigi on ollut ihana viime aikoina. Häntä niin kovasti huolettaa kun Onni itkee..joten hän on tullut pussailemaan Onnia. Ihq!