Voi itku..

Kirjaimellisesti. Tihrustan itkua tätä kirjoittaessani, olen niin sikaväsy. Onni on itkenyt enemmän nyt viimeisen kuukauden, ja nyt muutaman päivän pahemmin. Ilmeisesti hampaita tulossa ja ilmaa on mahassa tosi paljon. Viime yönkin hän vain vääntelehti. Nukkui hetken kun mä hieroin masua. Mulla on epätoivoinen olo kun en voi tehdä mitään auttaakseni tän enempää. Ja kun ois itselläkin tarve lepoon. Päikkäreiltä hän herää hankaamaan ikeniään, nukkuu sen aikaisemman kolmen tunnin sijaan puoli tuntia. Syöminen on yhtä taistelua. Soitin neuvolaan enkä tullut hullua hurskaammaksi. Perjantaina on varsinainen neuvola-aika, pitää siellä sumplia jos pitää käydä lääkärillä. Ja siitä mulle iski kauhea pelko että vauva on rikki. Mulla kun on niin vinoutunut ajatusmaailma, että kaikki menee aina pahimmalla tavalla pieleen. Pitäis varmaan korjata tää mun kuuppa ennenkuin Onni oppii saman tavan ajatella.
Soitin isälle just,tulevat huomenna päivällä seuraksi. Ihanaa.