..ja mennään jo helmikuun puolessavälissä. Melkein kuukausi edellisestä kirjoituksesta. Kevät lähestyy, mutta liian hitaasti jos multa kysytään. Valon määrä on toki kasvanut tosi paljon ja linnut laulaa ihanasti..mutta on tosi kylmä! Olen kuitenkin tyytyväinen tähän talveen kun vertaa edelliseen. Lapset ovat päässeet luistelemaan ja pulkkamäkeen leikkimään loskassa kahlaamisen sijaan.
Onnilla veri vetää seisomaan. Kova on tahto ja yritys, vaikkei tasapainosta ole hajuakaan ja kiinni pitäminenkin unohtuu. Tämä on liikuttava ja toisaalta sydäntäsärkevä vaihe koska kuhmuilta ja itkuilta ei voi välttyä. Puren hammasta yhteen ja yritän olla ottamatta aina kiinni, ettei hän luule että joku aina nappaa jos päästää otteen irti. Toki katson ettei kaatuile pahoissa paikoissa ja satuta itseään. Mulle tosi vaikea pala, sillä jos saisin, käärisin kaikki rakkaat ja tärkeät läheiset kuplamuoviin ettei heille ikinä tapahtuisi mitään pahaa. Otan siis itsekin Onnin kanssa pieniä askeleita ja kasvan äidiksi.
11 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti