Hän tosiaan ryömii kuin olisi tuli pöksyissä. Öhisee ja hihkuu mennessään. Ja me ravataan perässä.
Luigi on tähän asti pelännyt makuuhuoneen ovella olevaa aitaa. Eilen hän laski plussat ja miinukset ja kohtasi pelkonsa sujahtaen aidanraosta makuuhuoneeseen ja siitä sänkyyn. Tässä perheessä on pelkkiä humoristeja.
Odotan kevättä tosi paljon. Oikeastaan enemmän kuin koskaan. Väistyisi tää pimeys ja kylmyys. Onneksi valoisa aika pitenee joka päivä.
Tilasin jumppa-dvd:n. Tuli jo viikko sitten, ja on edelleen muoveissa telkan vieressä. Tarttis ehkä tehrä jotain.
Hävettää muutenkin oma saamattomuuteni. En ole oikein jaksanut pitää yhteyttä ihmisiin. Toisaalta juuri nyt tärkeintä olisi arjessa jaksaminen.
Käytiin eilen Hessun kummitädillä. Hän asuu Ruskeasuolla, muutti sinne Forssasta. Ihana, lämmin ihminen. Olen onnellinen siitä että Onskun isovanhemmat ja lähes kaikki tärkeät ihmiset asuvat aika lähellä. Hänellä on pienestä pitäen suuri perhe joka rakastaa. <3
11 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti