Ähkyisiä jouluterkkuja

Tää on ihan sairasta. Syöminen meinaan. Ja ei pelkästään ruoka, vaan suklaa on mun akilleen kantapääni. Jos tähän blogiin tallentuisi myös ääni, kuuluisi koko ajan namipapereiden rapinaa. Yh. Dieetti alkaa ensi vuonna, ihan varmasti. Liityn läskikerhoon ja alan popsimaan pelkkiä ituja.
Joulu meni tosi kivasti, Onni jaksoi kaksi päivää reisaamista ihan hyvin. Tapanina olisi ollut menoa, mutta peruttiin kaikki koska Onni kaipasi selvästi huilia ja selkeämpää rytmiä.
Onsku sai paljon kivoja lahjoja vaatteista levyihin ja leluista kirjoihin :D. Luippa sai kans avata papetteja (ei ole kirjoitusvirhe, Luigille ne ovat papetteja). Erityisen tyytis hän oli pehmoseepraan nimeltä Sepi. Hän on kuljettanut sitä pissalenkeillä mukana ja esitellyt kaikille.
Uh,ajatus katkesi, faija soitti. Niin, Luigi taas oli ovela pakettien kanssa, muina koirina kantoi lelun avaamattoman paketin viereen, odotti että kukaan ei katso ja hyökkäsi repimään lahjaa auki. Aika nassikka tuo Luigi on.
Huomasin äsken Luigia pissattaessani että linnut laulavat. Tuntuu etten hetkeen ole sitä kuullut. Ja aurinkokin paistoi. Ihanaa!!
Yöunet ovat olleet kadoksissa tässä perheessä. Onskulla on ilmeisesti eroahdistusta, herahtaa monesti yöllä itkemään. Mä olen aivan poikki. Sylissä rauhottuisi, mutta en koko yötä viitsisi häntä sylissä pitää ettei tottuisi siihen liikaa. Jaksan kuitenkin toivoa että tämäkkän vaihe ei kestä pitkään, vaikka nettikeskusteluissa sanottiin vaiheen pahimmillaan kestävän kuukausia. Mutta aiemmat uniin vaikuttavat jutut ovat olleet aika lyhytkestoisia. Olin melkein kateudesta vihreä kun Jukka ja Mia kertoivat että kaksoset yleensä nukkuvat jopa kahdeksaan asti.
Aijuu, pakko hehkuttaa: em.pariskunta antoi joululahjaksi itse tehtyjä vartalonhoitotuotteita. Vaahdotettu karitevoi on i-ha-naa. :)

Joulufiiliksiä

Jouluaatto on parin päivän päästä ja joulumieli on vielä iskemättä. Tai sellaisia häivähdyksiä on välillä, kun esimerkiksi näin joulupatakeräyksen jne. Lunta toivoisin niiin hartaasti, mutta ei liene pelkoa siitä. Surullista kaikkien lasten kannalta, muistan varsin hyvin kun ala-asteella ollessani oli tosi kovia pakkasia. Mulla oli kaksi pipoa päällekkäin ja kolmet hanskat. Siinä sitten pistettiin luistellen ja pulkkamäkeä laskien ja tultiin punaposkisina ja räkänokkaisina kotiin syömään :D. Toivoisin tosi paljon että Onni saisi kokea samanlaisia juttuja. Jossain vaiheessa saa varmasti käyttää kaikki keinot motivoidakseen napero hyytävään tihkusateeseen leikkimään ulos.
Luigi oli muutaman yön hoidossa mun vanhemmilla. Se käyttäytyy siellä kuin olisi kylpylässä lomalla, rellottaa kintut taivasta kohti sohvalla ja kuorsaa. Välillä käy kurkkaamassa murkinapuolen, pistäytyy pissalla ja jatkaa unia. Kai sillekin tekee välillä hyvää olla rauhallisessa ympäristössä, meillä kun on jos jonkinlaista meteliä. Oli kuulemma tosin ikävä hieman puraissut, ja onkin nyt ollut hellyydenkipeä. Hän pääsi tai siis joutui eilen joulukylpyynkin. Ensin pisti hanttiin, mutta ihan kuin olisi hiffannut että nyt hän on huomion keskipisteessä ja alkoikin tutkimaan kylppärin nurkkia ihan rauhassa. Nyt hän on sametinpehmeä mies-tädätädä!!!
Joululahjat on hankittu, vaan ei kaikkia vielä pakattu. Ei jaksais, mutta takaraivossa nakuttaa koko ajan että jotain tarttis tehdä asian eteen. En meinaan usko että Hessu niitä intoutuu pakkaamaan.
Tänään tulee Aurora ja Mika käymään, kivaa. Eilen kävi Johanna ja Julianna ja huomenna sitten Pia. Ja jossain välissä Olli tuo meille joulukuusen! Onni ihasteli kuusta mun vanhemmilla. Se oli hänen mielestään tosi kaunis. :D Nyt Onni voi aloittaa saman tradition kuin minä pienenä-kaataa kuusi päälleen ainakin kerran joulussa. Ja sitten nypitään neulasia päänahasta.

Auuughh..

Luin jostain että 7-12 kk vanhan lapsen vanhemmat ovat väsyneimpiä. Olen todellakin samaa mieltä. Toisaalta tuntuu että tämä eka vuosi lumpsahdetaan ojasta allikkoon, sillä jokainen kehitysvaihe tuntuu vaikuttavan lapsen ja sitä kautta meidänkin yöuniin. Nyt viimeiset pari yötä on mennyt painiessa Onnin kanssa, kun hän väkisin yrittää nukkua masullaan ja muutenkin pyörii väkkäränä. Saamme monoa otsaan monesti yön aikana :). Ehkä munkin pitäisi vaan luottaa siihen että hän ei tukehdu mahallaan. Koiranunta joka tapauksessa on mun uneni. Koirakin itse asiassa nukkuu levollisemmin.
Sain ystävältä hauskan kortin, jossa oli naisen kuva ja teksti: All she wanted for christmas was a nap. Niiiin totta. Kortti löysi paikkansa jääkaapin ovessa, ehkä pienenä vihjeenä.
Joulustressiä pukkaa. En ole ostanut juuri mitään vielä ja tuntuu että aika loppuu kesken. Jännää on se, että en oikein osaa toivoa tai tahtoa mitään joululahjaksi. Onnin myötä voin todeta että mulla on kaikkea mitä olen halunnut. Näin ne prioriteetit muuttuvat! Ei jaksa kiinnostaa vaatteet ja korut ja meikit ja muut. Biletyksestä puhumattakaan. Ehkä sekin päivä vielä tulee että osaan shopata itselleni jotain.
Toivon että porukat ottaisivat Luigin hoitoon pariksi päiväksi. Hän on hurjan huomionkipeä ja Hessulla päivät vaan pitenee, eli rakkokin huutaa hoosiannaa. Ja kieltämättä mulla stressitaso laskisi kun ei olisi huono omatunto kun en repeä kahdeksi päivän aikana. Olen tosiaan jo pariin otteeseen vanhemmileni vihjannut, mutta kohta on suoran kysymyksen aika :D.
Jaahas, napero kyllästyy Hessun ääneen lukemaan Hobittiin, mommy to the rescue!!!!