Auuughh..

Luin jostain että 7-12 kk vanhan lapsen vanhemmat ovat väsyneimpiä. Olen todellakin samaa mieltä. Toisaalta tuntuu että tämä eka vuosi lumpsahdetaan ojasta allikkoon, sillä jokainen kehitysvaihe tuntuu vaikuttavan lapsen ja sitä kautta meidänkin yöuniin. Nyt viimeiset pari yötä on mennyt painiessa Onnin kanssa, kun hän väkisin yrittää nukkua masullaan ja muutenkin pyörii väkkäränä. Saamme monoa otsaan monesti yön aikana :). Ehkä munkin pitäisi vaan luottaa siihen että hän ei tukehdu mahallaan. Koiranunta joka tapauksessa on mun uneni. Koirakin itse asiassa nukkuu levollisemmin.
Sain ystävältä hauskan kortin, jossa oli naisen kuva ja teksti: All she wanted for christmas was a nap. Niiiin totta. Kortti löysi paikkansa jääkaapin ovessa, ehkä pienenä vihjeenä.
Joulustressiä pukkaa. En ole ostanut juuri mitään vielä ja tuntuu että aika loppuu kesken. Jännää on se, että en oikein osaa toivoa tai tahtoa mitään joululahjaksi. Onnin myötä voin todeta että mulla on kaikkea mitä olen halunnut. Näin ne prioriteetit muuttuvat! Ei jaksa kiinnostaa vaatteet ja korut ja meikit ja muut. Biletyksestä puhumattakaan. Ehkä sekin päivä vielä tulee että osaan shopata itselleni jotain.
Toivon että porukat ottaisivat Luigin hoitoon pariksi päiväksi. Hän on hurjan huomionkipeä ja Hessulla päivät vaan pitenee, eli rakkokin huutaa hoosiannaa. Ja kieltämättä mulla stressitaso laskisi kun ei olisi huono omatunto kun en repeä kahdeksi päivän aikana. Olen tosiaan jo pariin otteeseen vanhemmileni vihjannut, mutta kohta on suoran kysymyksen aika :D.
Jaahas, napero kyllästyy Hessun ääneen lukemaan Hobittiin, mommy to the rescue!!!!