Vapputunnelmia

Tänään on tosiaan vappuaatto, enkä oikein meinaa käsittää että a)kesä tulee, b)vauva tulee. Lisäksi koivu pöhähti kukkimaan tyyliin eilen (vannon että se tapahtui niin että siitä kuului pöhähdys), ja olen yhtäkkiä keskivertoa enemmän tukkeessa. Yöllä survoin kärsään nenäliinatuppoja jotta sain nukuttua, onneksi auttoi vaikka tyhmältä varmasti näyttikin. Mutta kukapa sitä keskellä yötä mua tuijottelisi.
Tänään on tosi lämmin, aamulenkillä Luigin kanssa tarkeni topissa ja hupparissa vallan mainiosti, nyt muutamaa tuntia myöhemmin on varmaan vielä lämpimämpi. Mahtavaa.
Kesän tulon mittarina toimii myös näkymä meidän parvekkeelta, ihanaa nähdä miten silmut puissa vaan suurenevat päivä päivältä, ja kohta siellä onkin ihana vehreä keidas näkymänä. Pitää vaan ignoorata se iso tie siellä takana ;).

Saavutuksia!

Uskomatonta, mutta Luigi on saatu nukkumaan yönsä olohuoneessa. Ei siis vain poissa meidän sängystä, vaan kokonaan eri huoneessa!!! No, asiaa toki auttaa Johannalta saatu aita makuuhuoneen ovessa, mutta silti aivan upeaa.. Luigi oli hoidossa porukoilla viikonloppuna yhden yön (multa meinasi mennä hetkellisesti hermo tuohon siiseliin), ja siellä kokeilivat sitten miten makuuhuoneesta vieroitus onnistuu. Äiti oli meinannut jo heltyä sydäntäsärkevän itkun takia, mutta isä oli pysynyt jämptinä ja se kannatti. Seuraavana yönä kokeiltiin meillä kotona, ja en meinannut uskoa kun Luigi meni sohvalle nukkumaan mun sanottua sille että "Luigi menee nyt nukkumaan" sellaisella tunteettomalla robottiäänellä. ;) Viime yö meni jopa vielä paremmin. Ja kuka sanoi ettei vanha koira opi uusia temppuja, hä?
Pistäydyin eilen taas kaupungilla, kävin Susan kanssa syömässä ja Akateemisessa asentamassa yhden printterin. Heh, älä kysy. Pitäisi löytää asap jotkut kengät, nyt on klapit niin turvoksissa että kohta on tessuteltava paljain jaloin. Ei ehkä ole vielä ihan niin lämmin kuitenkaan. Meinasin ostaa Crocsit, vaikka Hessun mielestä ne on ihan saatanalliset. Mutta kuten olen Hessullekin sanonut, liho ensin 13 kiloa, turpoa ja yritä kävellä millä vaan kengillä. Onnea matkaan! :) Pääasia että olisivat kevyet, mukavat ja helpot laittaa jalkaan.
Kohta on vappu, aika menee tosi nopeasti. Kohta kuukausi laskettuun aikaan. Jännää. Kai pitäisi jo pakata sairaalakassia valmiiksi, tai edes miettiä mitä siihen lykkää. Toisaalta, onhan tässä vielä tsäkällä puolitoista kuukautta aikaa. Tai sitten ei. Kunhan nyt ehdittäisiin sinne Naistenklinikalle tutustumaan ennen sitä!!! Meillä on perheosastolle tutustuminen ensi viikon maanantaina ja seuraavana maanantaina sitten synnytysosastolle. Varmaan viimeistään siellä iskee tajuntaan mitä tuleman pitää ja alkaa jännittämään ihan tosissaan. Varsinkin jos ryhmässä on hysteerisiä ensisynnyttäjiä jotka kyselee epiduraalista jo heti ovella. Hehee. Outoa etten kuulu mielestäni tohon ryhmään..ihminen joka on aina jännittänyt kaikkea, on yhtäkkiä elämän isoimman koitoksen edessä ollut ihmeellisen rauhallinen ja ei-hysteerinen, jopa jalat maassa. Naistenklinikalle olen tainnut soittaa kerran kysyäkseni jotain. aina oppii jotain uutta itsestään ja ehkä jopa kasvaakin. Siis henkisestikin. Wau.

Ahkera likka

Tänä aamuna oli neuvola. Eipä siellä mitään ihmeellistä, paino siirtynyt ihan uudelle kymmenelle (apua) ja kaikki about kohdillaan. Pakko oli myöntää että dieetti ei ole toiminut ihan niinkuin pitäisi, eli lankeamuksia herkkuihin sattuu aika usein. Jätskiäkin kun ostaa niin se on aina se isoin tuutti joka pakastealtaasta löytyy. Mutta neuvolan täti ei ollut vihainen.
Kotiin tultua silitin vauvan pestyt petivaatteet ja harsot ja pyöräytin koneellisen vauvan vaatteita. Nyt enää kestovaipat ja muutama vaate + Johannalta saadut lakanat pesemättä, ne kun ovat meidän kaapissa olleet muutaman kuukauden. Sitten joku päivä keitän tutit, tuttipullot + kaikki muut härpättimet ja sitten onkin perusjutut kunnossa. Huomenna haetaan parvekevaunut Henriikalta ja varsinaiset vaunut Lastentarvikkeesta. Oikeasti helpotus saada asioita vedettyä yli To do-listalta. Muutun heti paljon mukavammaksi ihmiseksi! ;)
Mutta nyt taas aika pötkähtää sohvalle. Ajattelin katsoa jonkun piirretyn. Jesss.

Siivouspäivä

Tänä aamuna, tai itse asiassa eilen illalla muhun iski siivousvimma. Tai siivousraivo. Kaikkialla on pölyistä ja paskaista. Joka paikassa on krääsää joka vaan kerää lisää pölyä. Yh. Taidan aloitella pikkuhiljaa, Hessu "pääsee" auttamaan kun kotiutuu duunista.
Kai tämä on nyt sitä pesänrakennusviettiä jolla loppuraskaudesta uhataan. Yhtäkkiä tulee hirveä kiire ja vimma saada pesä kuntoon poikasia varten. Tässä tapauksessa poikasta, edelleen siis tulossa vain yksi. ;)
Mietin eilen illalla taas sitä että kohta vauva saapuu. Hassua. Se pieni potkiva tyyppi on ihan oikea vauva. Pitää vaan pusertaa se ekaksi ulos, heh. Mutta että siellä se on, ihan valmis ja ihmisen näköinen, mittasuhteetkin ovat jo oikeat tässä vaiheessa. Wau.
Juttelin eilen mun oman lekurin kanssa terveyskeskuksesta. Pakko sanoa että Liisa rokkaa. Muistan hyvin ensi tapaamisen, mietin hieman että onko lintu vai kala. Tajusin heti juteltuani että on harvinaisen inhimillinen ja symppis tyyppi ollakseen terveyskeskuslääkäri. Pitäisi laittaa varmaan palautetta, jokainen tahtoo kuulla kehuja silloin tällöin.
Mutta nyt julistan sodan pölylle.

pi-hal-la

Viime yö oli klassikko. Ei tarttenut nukkua, joka asennossa särki jotain paikkaa. Viiden jälkeen nousinkin ja luin Hesarin, söin aamupalaa ja särkylääkkeen otettuani painuin takaisin punkkaan. Ja sainkin nukuttua puoleen kymmeneen saakka, ihanaa!!
Kamppailen itseni kanssa kun ulkona on upea ilma ja olisi kiva siitä nauttia, mutta en kyllä oikeasti jaksaisi. Siivotakin pitäisi, mutta Hessu kielsi imuroimasta ettei selkään satu lisää. Pölyä ja koirankarvaa riittää niin että on vaikea jättää huomiotta.
Äh, ehkä kuitenkin pöksähdän sohvalle katsomaan The Queenin. Siinä menee rattoisasti muutama tunti Englannin kuninkaallista meininkiä ihmetellessä. Ja kuten sanottu, nyt pitää nauttia tekemättömyydestä, kohta ei samalla tavalla siihen pysty.