Sohvan nurkassa makaamista..

Eli mun viime viikon suuret suunnitelmat siitä että joka päivä jaksan jotain tehdä..noh,ne meni mönkään.
Maanantai oli ihana päivä, kävin kampaajalla ja pyörin stadissa tuntitolkulla ja oli kiva olo.
Tiistaina sitten oli jotenkin ihan eri meininki, jalat heti aamusta kankeat ja väsyneet ja pienikin kävely laittoi puuskuttamaan..lisäksi maha oli ihan kosketusarka. Tapasin Sussen ja Oivan, oli kivaa. Oiva on kasvanut ja on tosi soma poika. Siitä sitten himaan ja Hessu lähti treeneihin. Illan mittaan hiipi potutus ja surkeus kun fyysinen olo oli niin kurja, ja tuntui etten ollut nukkunut moneen yöhön kunnolla. Itkuhan tietty pääsi, oli ihan epätoivoinen fiilis kun kelasi että miten mun kroppa jaksaa tän mahan koon loppuun saakka.
Ei auttanut muu kuin perua menoja tältä ja huomiselta jotta voi viettää pari päivää taas akkuja ladaten ja nukkuen. Ja tosiaan löhöpäivä tästä tulikin, katselin Oopperan kummituksen, menin päikkäreille ja kolmen korvilla hiivin suihkuun ja vaihdoin jotain muuta kuin yövaatetta päälle. Sen voin sanoa että tuolle oli tilausta.
Mielikään ei ole yhtään musta tänään, ja varmasti Hessukin sitä arvostaa. ;) Kuten sanottu, välillä vähän harmittaa kun en ole ollut mikään päivänsäde ja yllättäen Hessu joutuu sen kaiken mielipahan ja väsyn ottamaan vastaan. Mutta oikea asenne on miehellä ollut, olen kuulemma aina oikeassa, ainakin koko raskausajan. Viisas mies.