Punkkeja. Olin Onnin kaa leikkimatolla kun keksin kääntää hänet masulleen. Huomasin takaraivossa jotain mustaa nöyhtää. Nöyhdällä oli jalat. Ei h*lvetti, punkkihan se!! Se ei ollut ehtinyt kiinnittymään mun mielestä, lähti ihan kynnenkärjellä pois. Moukaroin sen lasinalusella hengiltä ihan suunnatonta vihaa tuntien. Mun poikaa ei punkinkärsät himoitse!!! Nyt sitten kriiseilen että entä jos kuitenkin se ehti jo nokkaista. Ai että mä vihaan niitä. Mä en ymmärrä mitä hyötyä tälle planeetalle niillä on. Jos joku tietää niin saa kertoa.
Hessu lähti Onnin kaa kärryilemään, joten mulla on hetki aikaa bloggailla ja nettailla punaviinin kera. Ah.
Niin, ja jos jollekin jäi epäselväksi:MÄ VIHAAAAAAAAN PUNKKEJA.
11 vuotta sitten
1 kommentti:
En voi muuta kun yhtyä tuohon kommenttiin... ja että nyt vielä hyökkivät viattoman ihmislapsenkin kimppuun!? No, lohduttavaa lienee että punkin pitää olla kiinnittyneenä 24h ennen kuin sen syljen mukana tarttuvat taudit ylipäätään pystyvät tarttumaan. Kuulemma. Mutta ajatella, silloin kun myö oltiin lapsia, ei moisista ötököistä suunnilleen oltu kuultukaan.
Noitten koirien kanssakin huomaa miten punkit ovat lisääntyneet vuosien mittaan. Ens tammikuussa tulee 20v. kun miulla on ollut noita samanrotuisia koiria. Meidän mökillä ne ovat taatusti nuuhunneet ihan samoissa pusikoissa, vaan eipä ollut silloin ensimmäisinä vuosina juuri punkeista pelkoa - nykyisin niitä yleensä vilisee niin että ällöttää. Onneksi on ExSpot.
Lähetä kommentti