Hautajaiset oli eilen, oli aika rankkaa. Kaikki meni hyvin ja tilaisuus oli kaunis. Itkulle ei vaan meinannut loppua tulla kun eka vauhtiin pääsin. Huh. Perjantaina on uurnanlasku,sopivasti all hallow's eve.
Rainer on ottanut elämäntehtäväkseen Luigin kiusaamisen. Luultiin jo että Luippa sai kärpäspaistia, mutta toistaiseksi Rane the fly on välttänyt hornankidan. Jollain tosi oudolla tavalla ollaan totuttu sen läsnäoloon. Ja se on toooosi outoa ja kertoo meistä enemmän kuin halutaankaan ;).
Onnin viimeisin temppu on masulleen kääntymisen jälkeen pöydän hakkaaminen. Myös tietokoneen näppistä on mahtava paukutella. Eli jos on kirjoitusvirheitä, blame Onni.
Outoa muuten etten ole just nyt mihinkään pyörivään sarjaan koukussa. Tosin True Blood on alkanut Canalilta, sitä on pakko ruveta katsomaan. Vampyyrit kun on mun lempimonstereita. Ihme juttu kun moni tauolle jäänyt sarja on jäänyt pölyttymään kanavien hyllyyn, muten Supernatural,4400 ja My name is Earl. Tiedän että niihin on jatkoa mutta ei vaan tuu miltään kanavalta. Tosi omituista.

Ei sokeritautia!!

Olin torstaina sokerirasituksessa, tarkoituksena oli kontrolloida onko raskauden aikainen diabetes muuttunut kakkostyypin diabetekseksi. Noh. Menin siis kukonlaulun aikaan terveysasemalle mun vanhempien tultua Onnia hoitamaan. Heti alkuun otettiin paastoarvo josta testiin pikatesti jotta saataisiin selville voidaanko testiä jatkaa. Eka arvo oli yli kuusi, eli koholla..mua alkoi hirvittämään. Join litkun nenästä kiinni pitäen ja eikun odottamaan. Onneksi älysin ottaa kirja ja kuulokkeet kännykkään, kaksi tuntia on pitkä aika kuunnella vanhusten jorinaa labrajonossa. Kun pääsin kotiin, luulin pärjääväni kahdella leivällä ja lasillisella maitoa. En pärjännyt, alkoi väsyttämään ihan kamalasti ja yhtäkkiä huippasi niin että piti kepsahtaa lattialle ja nostaa kintut taivasta kohti. Olin iltaan asti ihan kuutamolla ja kuolemanväsynyt.

Perjantaina sain tulokset neuvolasta, eka arvo siis koholla, muut ihan ok. Eli jos pidän ruokavaliosta huolta, pudotan raskauskilot ja liikun paljon, pystyn ehkä välttämään diabeteksen vielä. Riski siihen on kuulemma kyllä kasvanut. Ehkä tämä oli mulle wake up-call, nyt on tilaisuus laittaa elämä tolta osin kondikseen, simppelisti koska on pakko.

Onni on oppinut tosi paljon juttuja viime viikon aikana. Hän juttelee tosi paljon ja motoriikka kehittynyt huimasti. Seisomaan vetää veri aika lujaa, vaikkei ne pienet kimpulat vielä painoa kannatakaan. Just nyt pojat katsoo yhdessä taas futista, aika södeä..Onni ihan oikeesti diggaa jalitsusta, kai se äänimaailma tuli jo raskauden aikana tutuksi ja heti syntymän jälkeen tuli futiksen EM-kisat :).

Ollaan mietitty että kummalista miten arki on niin tyydyttävää, vaikka monet tuoret vanhemmat kokevat tilanteen juuri päinvastoin. Päivissä on yleensä hyvä flow, ja ollaan opittu ottamaan asiat iisisti ja olemaan suunnittelematta mitään liian tarkkaan. Molemmat saa omaa aikaa ja tehtävät jaetaan kivasti. Hessu silti tekee enimmän osan kotitöistä, olen onnellinen että mun ei tartte niistä stressata. Koti pysyy siistinä koska molemmilla on selkärangassa siisteyden ylläpito ja tykätään pitää koti rauhallisena ja kauniina. Kai se on kaikenkaikkiaan se, että meillä on yhteiset halut ja tavoitteet ja motivaatio tehdä töitä sen kaiken yhteisen hyvän eteen. Jos toista ei se kiinnosta ja koti on vaan nukkumispaikka niin sitten on asiat huonolla tolalla...Me vaan simppelisti digataan kotia ja yhdessäoloa ja perhettä yli kaiken. Ja vinkki kaikille tuoreille isille: vaimolle aamiaisen tuonti aamulla vuoteeseen ja vauvan hoito sillä aikaa kun hän syö rauhassa-se on kuin laittaisi rahaa pankkiin!!!!

Luigi on muuten niiiiiin söpis nykyisin, tai no ainahan se söpö on ollut..Mutta nyt siis aina kyttii Onnin sapuskan jämiä. Aina kun kuulee että sosetta laitetaan lämpenemään, hän nyhtää paikalle oitis. Ihq.

Meillä on myös uusi lemmikki..kotikärpänen Rainer. Se pörähti viikko sitten ihan kankeana sisään, jumitti ekan päivän patterilla ja virkosi kuin ihmeen kautta. Nyt se hengaa aina siellä missä mekin ja kiusaa välillä Luigia. *kikatusta* Halvat huvit meillä!!

Ikä- ja kokokriisejä

Olin lauantaina ostamassa hautajaisiin vaatteita. Toki olin henkisesti varautunut lievään koon muutokseen tietyissä osissa vartaloa, mutta silti se tyrmistytti. Lainatakseni "äitikollegaani" ,teki mieli käpertyä lattialle itkemään. Ihan kuin vaatteiden osto ei ennestään olisi ollut tarpeeksi haastavaa pituusrajoitteiselle ja öh..kurvikkaalle. No, nyt se oli vaikeaa. Ilman myyjien apua olisin vieläkin siellä mustien housujen viidakosa etsimässä oikeaa kokoa. Tämä suloinen myyjätär vielä kaikenlisäksi sanoi että näytän kuitenkin pikkuiselta tarjottuaan ensin kokoa 34/36. Haha! Anyway,löytyi paita, pöksyt ja kengät. Huh.
Aurora ja Jonna kävivät sunnuntaina. Oli tosi ihanaa nähdä. Päädyimme keskustelemaan siitä miten ei oikeastaan tunne itseään kovin vanhaksi, ennenkuin joku teini kysyy että mitä harrastit nuorena. Tai kun löydät vaikka facebookista tutun, jonka olet tuntenut kaksikymmentä vuotta sitten ja muistat se kuin eilisen päivän. Tai kun sukulaismukelo menee kihloihin tai naimisiin ja justhan se oli vaipoissa!!!! Ahdistavaa, ei noita kai pidä liikoja miettiä. Ja niin vanha on kuin miksi itsensä tuntee. Vai mikä se nyt oli.
Onni on aloittanut soseiden syönnin. Yllättäen päärynä ei ollut hitti. Irvisteli ja sitten puistatti. Hauskan näköistä.. :)
Hän oli myös tokilla treffeillä Kiiran kanssa, ja pysyi hereillä, hyvä Onsku!!!

Hieman surua

Hessun mummu kuoli eilen. Olimme siihen henkisesti varautuneet, kunto huononi hitaasti pitkän ajan kuluessa, mutta silti se tietysti oli raskasta. Ja on siis edelleen. Jätimme tiistaina jäähyväiset. Oli jotenkin kaunis hetki kun Onni oli Mummun vieressä. Itkettiin koko kotimatka kun käytiin asiaa läpi..mahdettiin olla näky.
Ah,tosta näystä tuli mieleen..Hessu oli kerran kävelyllä Onnin kanssa hautausmaalla ja ihmetteli sääliviä katseita mitä sai ihmisiltä. Tajusi vasta jälkeenpäin mitä ihmiset varmaan ajatteli... :)
Syksy on edistynyt lujaa vauhtia, muutama leppä meidän taloa vastapäätä kaljuuntui parissa päivässä. Ja mun niin piti kuvat syksyn värejä ja tunnelmia. Vaan aina tuntuu kamera kotiin jäävän, kun ei viitsi ottaa sitä mukaan valtavan koon takia. Pitäisi ostaa uusi Ixus vanhan tilalle. Kehtasi mennä rikki.
Huomenna on taas Suomen peli, mahtavaa! Paljon pitää vaatetta laittaa päälle, reilu kk sitten taisi olla edellinen matsi ja mua hieman palelsi. Eli untsikka päälle!!!!
Mitäs muuta....mulla on aina viikon mittaan paljon juttuja kirjoitettavaksi, mutta jotenkin ne unohtuu ja saan raapustettua vain pari rupuista riviä. Hmph. Palaan jos muistan mikä asia se tällä kertaa oli!!!

Puuuuhh..

Onneksi on viikonloppu. Voisi kuvitella että jos on kotona eikä työelämässä, on ihan sama onko viikonloppu vai ei..mutta näin ei siis ole. Ollut jotenkin raskas viikko, ollaan Onnin kanssa oltu liesussa melkein joka päivä, ja luulen että herralle riitti nyt reissaaminen hetkeksi. Ja mulle myös, koska Onni on huippuväsy jos päikkärirytmi menee sekaisin ja sitä kiukuttelua ei sitten kuuntele mieluusti. Eli jatkossa kaikki tärskyt yms. joko ihan ajoissa aamulla tai sitte kahden jälkeen iltapäivällä. Onnin unistressi on tarttunut muhunkin, huomaan vaan katselevani kun tyyppi nukkuu. Ja sama yöllä, möllötän valveilla kun muut koisaa. Hölmö minä.
Syksy otti taas aimo harppauksen eteenpäin heti kun syyskuu vaihtui lokakuuksi. Toisaalta tosi ihanaa, mä tykkään näistä keleistä...mutta jos ulos pitää mennä niin sit ei ole kyllä enää mukavaa. Muuten mulla on ihan hyvät ulkoilukamat, mutta jotkut kosteutta pitävät ulkoilupökät tarttisi saada.
Edelliseen kirjoitukseen viitaten..hermo meni kirpparilla. Jos joku oikeasti uusi ja hyvä tavara oli myynnissä hintään 0,10 €, siitä yritettiin tinkiä se puolet pois. Tiedän vallan hyvin että siellä ei olekaan tarkoitus pitää isoja hintoja, mutta toi oli tosi paksua. Mutsi sai nauruhepuleita kun katseli mun pullottavaa otsasuonta kun jengi vänäsi. Eräskin mies tarjoutui ystävällisesti auttamaan mua eroon viidestä dvd:stä hintaan kaksi euroa. Siis yhteensä. Sanoin jotta ei kiitos, ei tartte :).
Lyhyestä virsi kaunis: kun seuraavan kerran tuumailen kirppikselle menoa myyntiaikeissa-somebody please stop me!
Niin ja mitä ohjelmaa tänä viikonloppuna? Eipä paljon mitään. Bliss.