Olin lauantaina ostamassa hautajaisiin vaatteita. Toki olin henkisesti varautunut lievään koon muutokseen tietyissä osissa vartaloa, mutta silti se tyrmistytti. Lainatakseni "äitikollegaani" ,teki mieli käpertyä lattialle itkemään. Ihan kuin vaatteiden osto ei ennestään olisi ollut tarpeeksi haastavaa pituusrajoitteiselle ja öh..kurvikkaalle. No, nyt se oli vaikeaa. Ilman myyjien apua olisin vieläkin siellä mustien housujen viidakosa etsimässä oikeaa kokoa. Tämä suloinen myyjätär vielä kaikenlisäksi sanoi että näytän kuitenkin pikkuiselta tarjottuaan ensin kokoa 34/36. Haha! Anyway,löytyi paita, pöksyt ja kengät. Huh.
Aurora ja Jonna kävivät sunnuntaina. Oli tosi ihanaa nähdä. Päädyimme keskustelemaan siitä miten ei oikeastaan tunne itseään kovin vanhaksi, ennenkuin joku teini kysyy että mitä harrastit nuorena. Tai kun löydät vaikka facebookista tutun, jonka olet tuntenut kaksikymmentä vuotta sitten ja muistat se kuin eilisen päivän. Tai kun sukulaismukelo menee kihloihin tai naimisiin ja justhan se oli vaipoissa!!!! Ahdistavaa, ei noita kai pidä liikoja miettiä. Ja niin vanha on kuin miksi itsensä tuntee. Vai mikä se nyt oli.
Onni on aloittanut soseiden syönnin. Yllättäen päärynä ei ollut hitti. Irvisteli ja sitten puistatti. Hauskan näköistä.. :)
Hän oli myös tokilla treffeillä Kiiran kanssa, ja pysyi hereillä, hyvä Onsku!!!
11 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti