Puuuuhh..

Onneksi on viikonloppu. Voisi kuvitella että jos on kotona eikä työelämässä, on ihan sama onko viikonloppu vai ei..mutta näin ei siis ole. Ollut jotenkin raskas viikko, ollaan Onnin kanssa oltu liesussa melkein joka päivä, ja luulen että herralle riitti nyt reissaaminen hetkeksi. Ja mulle myös, koska Onni on huippuväsy jos päikkärirytmi menee sekaisin ja sitä kiukuttelua ei sitten kuuntele mieluusti. Eli jatkossa kaikki tärskyt yms. joko ihan ajoissa aamulla tai sitte kahden jälkeen iltapäivällä. Onnin unistressi on tarttunut muhunkin, huomaan vaan katselevani kun tyyppi nukkuu. Ja sama yöllä, möllötän valveilla kun muut koisaa. Hölmö minä.
Syksy otti taas aimo harppauksen eteenpäin heti kun syyskuu vaihtui lokakuuksi. Toisaalta tosi ihanaa, mä tykkään näistä keleistä...mutta jos ulos pitää mennä niin sit ei ole kyllä enää mukavaa. Muuten mulla on ihan hyvät ulkoilukamat, mutta jotkut kosteutta pitävät ulkoilupökät tarttisi saada.
Edelliseen kirjoitukseen viitaten..hermo meni kirpparilla. Jos joku oikeasti uusi ja hyvä tavara oli myynnissä hintään 0,10 €, siitä yritettiin tinkiä se puolet pois. Tiedän vallan hyvin että siellä ei olekaan tarkoitus pitää isoja hintoja, mutta toi oli tosi paksua. Mutsi sai nauruhepuleita kun katseli mun pullottavaa otsasuonta kun jengi vänäsi. Eräskin mies tarjoutui ystävällisesti auttamaan mua eroon viidestä dvd:stä hintaan kaksi euroa. Siis yhteensä. Sanoin jotta ei kiitos, ei tartte :).
Lyhyestä virsi kaunis: kun seuraavan kerran tuumailen kirppikselle menoa myyntiaikeissa-somebody please stop me!
Niin ja mitä ohjelmaa tänä viikonloppuna? Eipä paljon mitään. Bliss.