Hiljaa hyvä tulee..

Olo normalisoituu hitaasti mutta melko varmasti :-). En muista koska olisin ollut tällaisessa flunssassa. Ääni katosi pariksi päiväksi ja muutenkin antibiootit tehosivat yllättävän hitaasti. Mutta pahinta kuitenkin on ollut se, etten ole saanut pussailla mun poikia. Luigi onkin ollut tyytyväinen sijaiskärsijä ja onnesta yhisten ottanut kaiken hellyyden vastaan. Tänä aamuna hänen rakkautensa malja taas läikähteli yli, hän pussaili Onnia kaikkialta. Sanat ei riitä kertomaan miten tyytyväinen olen tilanteeseen ja miten ylpeä olen Luigista. En olisi ikinä uskonut että hän tykkäisi vauvasta. Olin kauhuissani myös kun lääkäri kehotti harjaamaan Luipan hampaita. Ne kaikki jotka Luigin tuntevat välttävät mieluusti sormien työntämistä hänen suuhunsa. Mutta kuinkas ollakaan, hän pitää hampaiden harjauksesta. Jopa hyppii innoissaan kun kysyn että olisiko aika harjata legot. Asiaan saattaa vaikuttaa kanan makuinen hammastahna. :-D
Olin Elkun kanssa eilen Sussella istumassa iltaa. Oli tosi mukavaa, kiitosta vaan, ja ihanaa olla hetki ihan vain aikuisten kanssa. Ruoka oli taas ihanaa, kiitokset kokille!
Tänään on edessä pientä mööblausta, sorkitaan olohuone abt vanhaan järjestykseen. Huonekalujen määrä tosin on kasvanut, eli jännitysmomentti on olemassa. Toivottavasti saamme hieman tilantuntua lisää, sillä meitä molempia on ahdistanut kovasti yhä vähenevä tila. Se että tykkäämme levyistä, leffoista ja kirjoista ei totisesti auta asiaa.
Katselen ulos ikkunasta ja kuuntelen sateen ropinaa Onnin unisen tuhinan kera. Ja mieleeni tuli Ipan kirjoittama runo talvesta. "satoi eilen talven lumi, suli ennen kuin ulos pääsin. Yksin itkin portailla kadonnutta lunta. Hei rakastan lunta!" Tulipa ikävä Ipaa. Voi kun törmättäisiin joskus, numero katosi vanhan puhelimen mukana :-(.

Ehkä nihkein viikko ikinä!

Tää kaikki alkoi viikko sitten kun mun vasenta silmää kutitti ulkonurkasta. Rapsutin sitä, ja seuraavana aamuna silmä oli kipeä. Menin lekuriin ja sain luomitulehdukseen salvaa. Pari päivää sen jälkeen, perjantai-iltana havaitsin että kurkku on kipeä. Jaahas, että flunssa vielä, kivakiva. Napsin c-vitamiinia ja antihistamiinia räkäisyyttä poistamaan. Flunssaoireet helpottivat, mutta kurkkukipu säilyi. Se lisättynä kipeään selkään, särkevään päähän ja vuotavaan nokkaan alkoi jo olemaan liikaa mun huumorintajulle. No, tässä ollaan, kello on yli kaksi aamuyöllä. En pysty nielemään kun sattuu niin paljon. Suu on täynnä sylkeä, mietin kärsinkö vielä yrittää nielaista vai menenkö lavuaariin sylkemään. Ja bloggaan kännykällä kun aika käy pitkäksi. Särkylääkkeetkin on loppu Panadol-suppoja ja -nestettä lukuunottamatta. Haha, meinasin kirjoittaa että valinta lienee ilmiselvä, mutta en pysty nielemään...Kiesus. Ei elo taida tästä juuri hauskemmaksi mennä.

edit..Valvoin sitten koko yön. Sekoitin itselleni vodkapaukun kuumaan veteen, se helpotti hetkeksi. Muun ajan olin posket pullollaan sylkeä jota en kärsinyt niellä. Yön suurin hupi oli meidän rapussa käyneet palomiehet.
Jännäsin päästäänkö evakkoon :).

Kävin aamulla Dextrassa ja sain nielutulehdukseen antibioottikuurin, ehkä se tästä lähtee paranemaan. Yskittää vaan tosi paljon, kun Onni oli päikkäreillä meinasin tikahtua pidätettyyn yskänpuuskaan. Vesi vaan valui silmistä.

Kaikesta valituksesta huolimatta tää päivä ei ollut niin paha kuin olisi voinut olettaa näillä eväillä. Siitä varmaan kiitos mun vanhemmille jotka ryntäsivät apuun. Sain jopa paistettua pipareitakin!!!! Ja ihme kyllä, mua ei edes väsytä...

Sain tänään kurjia uutisia ystäväpiiristä. En käy niitä tässä sen tarkempaan ruotimaan, tuli vaan tarve purkaa ahdistusta ja huolta johonkin. Mitä tehdä kun ei yksinkertaisesti voi muuta tehdä kuin olla jos tarvitaan tukea? Ei pidä käsittää väärin, tuen vaikka henki menisi. Mutta turhauttaa kontrollifriikkiä kun ei ole konkreettisia keinoja auttaa. Eli kun sanon "Kerro jos voin jotenkin auttaa",ota se tosissasi.

Pari riviä..

Tjaa, taas en ehtinyt katsomaan koska ja mitä olen viimeksi raapustanut.
Onni sai flunssarokotteen viikko sitten maanantaina, piti hieman itkeä ja raivota. Raukkaparka. Tehoste tuikataan sitten ensi kuun alussa. Ryömimistä harjoitellaan kovasti ja pusketaan täysillä esteitä päin-seurauksena kova poru jonka jälkeen sama uudestaan. Tulee äitiinsä joka naperona juoksi seinää päin, huusi hetken ja juoksi seinää päin uudestaan. ;)
Viime viikolla oli aika väsy olo, tuntui että antaisin vasemman käteni kunnon yöunista. Epätoivo iski päälle, mutta sitten yhdet hyvät tirsat poistivat pahimman bläägiksen ja jaksoin taas porskuttaa eteenpäin. Nyt on taas ihan hyvä happi mitä unitilanteeseen tulee. *koputtaa puuta*
Tajusin tänään ettei Onni enää juurikaan itke kun vertaa alkuaikoihin. Hereilläkin on huomattavasti pidempiä aikoja. Niin se aika vaan kuluu!
Mulla on silmäluomen tulehdus...alaluomi on kuin nakki jo toista päivää. Onneksi ei enää ole kovin kipeä, haitta on enemmänkin esteettinen.
Mitäs muuta....tiputin puhelimen tänään vessapönttöön. Se oli mulla takataskussa ja menin vessaan, kuului plumps...mietin hetken että mikä ihme se oli kun tajusin että puhelinhan se. Olen tosi ihmeissäni ettei sille käynyt mitään. Siis yhtikäs mitään. Avasin akun kannen ja pyyhkäisin sieltä varmuudeksi, mutta säikähdyksellä selvisin. Mulla ei tunnu olevan onnea puhelinten kanssa.
Lehdet ja mainokset ovat täynnä pikkujouluja. Jotenkin surkea olo kun nyt kun ei ole raskaana, ei ole pikkujouluja jonne mennä :(. Ei sillä, vältyn ainakin kriisiltä kun ei mahdu mihinkään vaatteisiin.
Mun joukkue Fantasy Premier leaguessa on vajonnut tosi alas. Johdin meidän liigaa pitkään, ihan viime viikkoihin saakka ja nyt olen häntäpäässä. Mrh. Tänä viikonloppuna tsemppaan valinnoissani ja rökitän pojat!

Luipalta poistettiin eilen hammaskivet ja neljä hammasta edestä ylhäältä. Hän on ihan reppanan näköinen!!! Häntä pelotti hurjasti jo kun autosta noustiin, mutta onneksi esilääkitys humahti nuppiin niin lujaa että rauhoittui ja sammui pian. Kun noudettiin hänet, hän oli jalkeilla ja ei vastoin odotuksia nukkunut montaa tuntia, vaan yritti jo vähän vilhastellakin kotona. Ja natskuttaa tyynyn kulmaa, multa melkein itku pääsi kun oli niin liikkis. Tänään on vähän vaisumpi, ei söisi kuin jätskiä ja kipulääkettä jossa on sianmaksauutetta. Mutta eiköhän tuo tästä.
Onnilla on a) taas joku herkkyyskausi tai b)hampaita tulossa ihan tosissaan. Tyyppi on tosi kiukkunen jos ei ole liikkeessä koko ajan. Olen ollut aivan poikki pari päivää ja olisin varmaan toissailtana tirahtanut väsyitkuun, ellei Hessu olisi leiskautuksellaan kiteyttänyt vauvaperheen arkea ja piristänyt mua. Totesi lakonisesti: "Eilen pesin munat ja perseen, jos tänään pesis kainalot." Katsoin Hessua hetken ja repesin ihan hysteeriseen nauruun. Mutta noin se menee, käyt suihkussa JOS ehdit, et suinkaan silloin kun haluat. Mutta joo, parempi että naurettiin kuin itkettiin.
Onni muutenkin osaa laukaista tilanteen jos mua väsyttää hänen kiukuttelunsa ja olen valvonut öitä. Saattaa ruveta räkättämään vaikka pyykeille kun laitan niitä kuivumaan telineeseen. Hassu pieni mies, joka muuten on tänään puolivuotias!!!! Onnea meidän isolle pojalle!!!!

Halloweenia vaan kaikille!

Eilen oli uurnanlasku. Onni oli mukana ja katseli aivan haavi auki toimintaa. Kaksoset olivat myös hieman ihmeissään ja esittivät nasevia kommentteja :D.
Sen jälkeen kävimme porukalla Perhossa lounaalla ennenkuin suuntasin itsekseni kaupunkiin. Jännää miten Onnilla menee kerhossa päreet vauvojen ääniin, mutta täydessä ravintolasalissa viihtyy ja pää pyörii jatkuvasti. Seuramiehiä, kuten olen sanonut.
Illalla oli Luigin lekuri, viikon päästä pe menemme taas hammaskiven poistoon ja ainakin yksi etuhammas nypätään pois. Voi parkaa!!!!