Tää kaikki alkoi viikko sitten kun mun vasenta silmää kutitti ulkonurkasta. Rapsutin sitä, ja seuraavana aamuna silmä oli kipeä. Menin lekuriin ja sain luomitulehdukseen salvaa. Pari päivää sen jälkeen, perjantai-iltana havaitsin että kurkku on kipeä. Jaahas, että flunssa vielä, kivakiva. Napsin c-vitamiinia ja antihistamiinia räkäisyyttä poistamaan. Flunssaoireet helpottivat, mutta kurkkukipu säilyi. Se lisättynä kipeään selkään, särkevään päähän ja vuotavaan nokkaan alkoi jo olemaan liikaa mun huumorintajulle. No, tässä ollaan, kello on yli kaksi aamuyöllä. En pysty nielemään kun sattuu niin paljon. Suu on täynnä sylkeä, mietin kärsinkö vielä yrittää nielaista vai menenkö lavuaariin sylkemään. Ja bloggaan kännykällä kun aika käy pitkäksi. Särkylääkkeetkin on loppu Panadol-suppoja ja -nestettä lukuunottamatta. Haha, meinasin kirjoittaa että valinta lienee ilmiselvä, mutta en pysty nielemään...Kiesus. Ei elo taida tästä juuri hauskemmaksi mennä.
edit..Valvoin sitten koko yön. Sekoitin itselleni vodkapaukun kuumaan veteen, se helpotti hetkeksi. Muun ajan olin posket pullollaan sylkeä jota en kärsinyt niellä. Yön suurin hupi oli meidän rapussa käyneet palomiehet.
Jännäsin päästäänkö evakkoon :).
Kävin aamulla Dextrassa ja sain nielutulehdukseen antibioottikuurin, ehkä se tästä lähtee paranemaan. Yskittää vaan tosi paljon, kun Onni oli päikkäreillä meinasin tikahtua pidätettyyn yskänpuuskaan. Vesi vaan valui silmistä.
Kaikesta valituksesta huolimatta tää päivä ei ollut niin paha kuin olisi voinut olettaa näillä eväillä. Siitä varmaan kiitos mun vanhemmille jotka ryntäsivät apuun. Sain jopa paistettua pipareitakin!!!! Ja ihme kyllä, mua ei edes väsytä...
11 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti