NIIISKK!!!

Flunssa vei voiton pienestä perheestämme. Tai no, tasan puolet perheestämme, eli mut ja Hessun. Viimeksi mainittu kaatui sohvalle maanantaina. Minä sinnittelin ja brassailin ottamallani influenssarokotteella. "Ois ehkä kannattanut ottaa." Niinpä niin.
On aika painajaismaista olla kipeänä yhtäaikaa kun pieni touhupeppu ei tunne armoa. Hän vain kiipeilee samalla tavalla kuin ennenkin ja laajentaa samalla liikkumistansa uusillekin alueille. Onneksi hän oppi nopeasti laskeutumaan melko turvallisesti alas. Välillä häneen hiipii uskonpuute, ja hän pitää esim.kirjahyllyn reunasta kiinni pienet rystyset valkoisena ja huutaa käskevästi apuun. Olen aika kiitollinen siitä että isä proppasi kirjahyllyt seiniin kiinni hyvissä ajoin. :)

Ulkona sataa. Näyttää ihan vedeltä. Tunnen syvää onnellisuutta sillä lumet sulavat. Miinuksena tietty se, että tulee aika liukasta ja lonkat murtuvat rytinällä ja päivystykset ovat tukossa murtuneista vanhuksista. Samalla tavalla kuin se on varma talven merkki, ennakoi se myöskin kevättä.

Olen päättänyt aikaistaa töihinpaluutani. Elokuu on nyt se hetki. Toivon että duunin muutto on jo ohi ja työmatkani nopeasti pyöräiltävissä. Viime kesänä en ehtinyt jostain syystä nousemaan fillarin selkään kertaakaan. Ensi kesänä korjaan asian aivan varmasti.

Tahtoisin keväällä risteilylle. Silloin kun ei tuule ja myrskyä eikä jäät ruskaa laivan kylkiin. Olisi kiva päästä Tukholmaan ja syömään hyvin ja muutenkin vähän vaihtelua hakemaan. Onnillekin voisi olla aika kokemus! En edes muista koska olemme viimeksi olleet laivalla, siitä on varmasti jo pari vuotta..

Jaa, laskut odottavat maksamista (hävytön sähkölasku!!!) ja Kela täydennystä hoitolisähakemukseen. Eli palaan taas jahka ehdin!!!

Sweet silence

Hessu otti ekan päikkärinakin Onnin kanssa, tahtonee siis katsoa rauhassa Valioliigaa illalla ;). Mulla siis aikaa tehdä mitä ikinä tahdon. Kunhan teen sen hiljaa tietysti. Aloitin bloggaamalla. Harmillisen vähän on nykyään aikaa blogata ajatuksella, useimmiten teen sen kännykän netin kautta ja mahdollisimman nopeasti ennen kuin Onsku herää.

Onni on edistynyt aimo harppauksin. Hän on oppinut nousemaan seisomaan. Ja hän tekee sitä koko ajan, mutta koko ajan paremmin ja uusia pintoja vasten. Hauskinta on se kun hän nousee makuuhuoneen ovella olevaa aitaa vasten ja kiipeää aitaa pitkin. Eli kurottaa aina ylemmälle pienalle ja nostaa jalat alemmalle. Pelottava ipana! Kolhuja tulee päivittäisellä tasolla, eilisen saldo oli mustelma otsan vasemmalla ja kuhmu oikealla puolella. Kuhmu tuli siitä kun hän konttasi ovenkarmia päin. Tämän uuden taidon myötä pitää poistaa kaikki mahdollinen olohuoneen pöydältä. Tuikut ovat olleet hyppysissä jo monesti.

Mulla on ajatukset jo keväässä. Muutaman kuukauden päästä Onni täyttää vuoden, ja olen ajatellut että jos ilma sallii, voisimme pitää synttärit joko Jalimaassa tai Saunalahdessa. Kakun tahtoisin tilata Katrilta. Ja Onnin leidit pitää tietysti kutsua paikalle!! :D

Ah, tätä kirjoittaessani katseeni vaeltaa ikkunasta ulos. Lunta sataa suurina hiutaleina ja mäntyjen oksat heiluvat tuulessa. Ainoa ääni jonka kuulen on tietokoneen hurina. Olen sietämättömän onnellinen.

Taidamme Hessun kanssa olla eskapisteja. Viimeisin pakopaikkamme on Stars' Hollow, Gilmoren tyttöjen kotikaupunki. Dialogi on ilotulitusta, olen kuullut että sarja on suositumpi Euroopassa kuin Jenkeissä juuri sen takia että he tykkäävät simppelimästä keskustelusta. Ennen joulua löysimme itsemme Ormstonista, jonne sijoittui sarja Born and Bred (Ystäviä ja naapureita). Sääli että jälkimmäinen lopetettiin kesken, se jäi nimittäin aika hassuun kohtaan. Mun mielestä pitäisi kieltää lailla sarjat joita tehdään vain muutama tuotantokausi ja lopetetaan kesken mehukkaimpien juonikäänteiden. Surface, Kevin Hill ja em. B&B hyvänä esimerkkinä. Hrmph.

On hassua miten joka kirjalla on aikansa. Saatan aloittaa lukemisen ja jättää sen kesken koska ei tunnu oikealta hetkeltä lukea juuri sitä kirjaa. Ja palaan kirjaan ehkä vuoden tai kahden päästä, aloitan alusta ja yhtäkkiä tarina onkin mukaansatempaava. Näin kävi Neil Gaimanin American Gods:n. Aloitin sen ekalla O&R-duunimatkalla Tukholmaan (2001?). Opus jäi kesken ja olen sitä katsellut aina välillä mutta en ole siihen tarttunut. Ennenkuin viime viikolla, ja tykkään siitä kovasti ja etenen ihan eri tahtia kuin silloin. Muutenkin olen iloinen että olen lukenut paljon viime aikoina. Onnin toiset tirsat nukun hänen kanssaan ja toisten aikana luen.

Aloitin kuntorempan muutama viikko sitten. Voin olla tyytyväinen sanoessani että syön tosi terveellisesti, liikun säännöllisesti ja näin ollen olen laihtunut kaksi ja puoli kiloa. Tavoite on seitsemän kiloa, ja olen optimistinen sen suhteen että saavutan sen kesään mennessä. Bikineissä mua ei ehkä nähdä, mutta jos edes osa vanhoista vaatteista mahtuu vielä ja ennenkaikkea vältyn kakkostyypin diabetekselta, olen iloinen.

Aika rientää

..ja mennään jo helmikuun puolessavälissä. Melkein kuukausi edellisestä kirjoituksesta. Kevät lähestyy, mutta liian hitaasti jos multa kysytään. Valon määrä on toki kasvanut tosi paljon ja linnut laulaa ihanasti..mutta on tosi kylmä! Olen kuitenkin tyytyväinen tähän talveen kun vertaa edelliseen. Lapset ovat päässeet luistelemaan ja pulkkamäkeen leikkimään loskassa kahlaamisen sijaan.
Onnilla veri vetää seisomaan. Kova on tahto ja yritys, vaikkei tasapainosta ole hajuakaan ja kiinni pitäminenkin unohtuu. Tämä on liikuttava ja toisaalta sydäntäsärkevä vaihe koska kuhmuilta ja itkuilta ei voi välttyä. Puren hammasta yhteen ja yritän olla ottamatta aina kiinni, ettei hän luule että joku aina nappaa jos päästää otteen irti. Toki katson ettei kaatuile pahoissa paikoissa ja satuta itseään. Mulle tosi vaikea pala, sillä jos saisin, käärisin kaikki rakkaat ja tärkeät läheiset kuplamuoviin ettei heille ikinä tapahtuisi mitään pahaa. Otan siis itsekin Onnin kanssa pieniä askeleita ja kasvan äidiksi.