Vauvan ja Luigin synkronointia..

Juu, Luigi kotiutui eilen. Kiinnostus on villiä. Aluksi piti haukkua joka äännähdykselle, mutta nyt haukahdellaan vain satunnaisesti. Yö meni yllättävän hyvin, Luigi oli olohuoneessa ja ei haukkunut vauvan äänille, vaan meidän liikehdinnälle (!). Pikkuhiljaa totutetaan sitten häntä olemaan hyvin valvottuna samassa huoneessa vauvan kanssa. Ja sillä tavalla ettei vauva ole missään vaiheessa hampaiden ulottuvilla.
Hirveä itku multa eilen pääsi kun mietin että entä jos ei saadakaan näitä kahta tulemaan juttuun. Äiti siihen fiksuna että onhan sillä ollut hyvä elämä. Voi prkl mä sanon!! Meinasin purra pään irti. En itse suostu lähtemään ajatuksesta että se olisi eka ja ainoa vaihtoehto jos ongelmia tulee. Just tällä hetkellä olen varovaisen toiveikas. Ja jos tilanne vaatii sitä että ovat aina eri huoneissa, mä olen siihen valmis, vaikka hankalaa olisikin.
Eilen kävi neuvolan täti opiskelijan kanssa tsekkaamassa beibiä. Syntymäpaino saavutettu,wuhuuu!! Meinaa sitä että ulkoilu saa alkaa. Tiedän että Hessu palaa halusta päästä kärrykävelyille. Ja musta on ihana saada raitista ilmaa, olen ihan kalmo jo kun on tullut oltua reilu viikko sisätiloissa..

Hassua..

Katsoin tuossa merkintää 5.5...taisi vaistoon olla luottamista kuitenkin.
Eli illalla 7.5 meni lapsivedet ihan yhtäkkiä, ja kun hetken äimittyäni totesin että tuoppa puhelin,soitetaan Nkl:lle. Sanoivat että pakkaa kamoja pikkuhiljaa ja hiivi tännepäin.
Oltiin siellä siinä seiskan jälkeen, totesivat ettän the real thing ja yhtäkkiä alkoivatkin supistukset, jotka paheni aika pian siihen mittakaavaan että siirryttiin synnytyssaliin. Ei tarkempia yksitysikohtia, muutakuin että jos en olisi jo naimisissa, menisin herra epiduraalin kanssa naikkariin koska vaan. What a bliss kun sai ne kivut pois.
Kahdentoista tunnin jälkeen kätilö totesi että parempi mennä sektiolla, ei vaan etene sitä tahtia kuin pitäisi. Olin aika helpottunut,tiesin että kohta nähdään meidän lapsi ja ei myöskään satu enää. Vähän kyllä pelotti, mutta henkilökunta oli niiiiin mahtavaa, että rauhotuin aika pian. No, morfiinilla saattoi olla osuutta asiaan. ;)
Hauskaa oli se, kun leikkaus alkoi ennen kuin Hessu pääsi paikalle, ja tultuaan saliin jäi hölmönä hetkeksi tuijottamaan mun öh..avonaista mahaa. Tädit ohjasivat aika vikkelään pääpuolelle..
Leikkaus oli nopsa, ja olin ihan äimänä kun kaikki salisssa onnittelivat ja hymyilivät kun vauva oli nostettu masusta pois..ite vaan tuijotin ja en oikein tajunnut asiaa.
Beibi meni hetkeksi happiviiksiin, antoivat alipainetta jotta keuhkot lähtevät toimimaan täydellisesti. Itse sain vauvan nähdä vasta seuraavana aamuna, jolloin muutenkin oli vasta iskeytynyt koko homma tajuntaan. Liikutus oli tosi iso kun sain vauvan syliin ekaa kertaa. Uskomattomia tunteita, en ole tiennyt että ihminen voi sellaisia kokea. Huh.
Niin ja ne mitat: 2755 gr ja 46 cm. Hän on reipas ja suloinen ja syö hyvin, eli paino
nousee kovaa vauhtia!!!!

Viimeisiä hankintoja

Äiti ja isä käytti mua tänään Itäkeskuksessa. Nyt saan vetää yli muistilistalta unipussin ja vannan + jalat. Jukalta ja Mialta ostetaan kasa harsoja ja turvakaukalo, sen jälkeen ei taida puuttua kuin baby wipeseja jne. Ja varsinainen päähenkilö tietty.
Tää viikko on vähän tylsä, en oikein pysty vieläkään ulkoilemaan siitepölyn takia, eli ohjelmaa ei ole kuin torstaille, silloin on neuvolalääkäri.
Ensi viikolla onkin enemmän: Nkl:n synnytysosaston tutustumiskäynti, Hessun syndet, tapaan Katriinan ja Kiiran, käyn hierojalla, Aurora tulee kylään ja tavataan Ulla ja Jari. Nyt olen tosin seinäkalenteriin kirjoittanut kaikkien juttujen viereen puhelinnumerot siltä varalta jos joutuisi perumaan.
Eilen oltiin tutustumassa Naistenklinikan perheosastoon. Sinne on siis toivoa päästä jos kaikki menee by the book. Olisi kyllä kiva nukkua tavallisessa sängyssä kun Hessukin olisi siellä paikalla koko ajan. Ei olisi sitten kotiin päästyä sellaista tunnetta että miten ton nyytin kanssa pärjää kun on jo siihen mennessä sitä hoitanut ihan itse alusta loppuun.
Tän viikon happy thought on ollut Frasierin paluu telkkaan. Heh, se on aina yhtä hauska. Niles on mainioin tyyppi ikinä. Itse asiassa on toinenkin samanlainen asia...ihanat vaahteran vauva-lehdet meidän partsin vieressä. =) Kesä.

Vauvoja pukkaa

Nyt on Hessun frendeistä kaksi saaneet muksun tässä viikon sisään, molemmilla oli laskettu aika vapun tienoilla. Me ollaan jonossa seuraavana, eli nyt alkaa jo jännäämään. Mun serkun perhe kasvanee yhdellä hengellä vielä ennen meitä tosin, mutta kaikki tää alkaa lisäämään mun jännitystä.
Olen muuttunut lähipäivinä paljon pohdiskelevammaksi, se kuumeinen tavaran yms. haaliminen ja siivoaminen on jäänyt vähemmälle, enemmän vain istun ja funtsin asioita.
Eilen mietin että mulla on sellainen tunne ettei tässä enää pitkään mene, että muksu voisi tulla koska vaan. Hessu kysyi että pohjautuuko oletus johonkin faktaan vai naisen vaistoon..mikään fakta ei viittaa siihen että olisi tulossa lähiaikoina, ja mun vaistostakaan en mene takuisiin. Eli ehkä tää on nyt sitä tilanteen tasalle kasvamista ja valmistautumista synnytykseen ja perhe-elämään.
Eilen tosin olin hetken aikaa hieman epätoivoinen miettiessäni sitä että tämän viikon neuvolakäynnillä mun varmaan pitäsi osata esittää toiveita synnytyksen kulusta yms. Okei: Toivon että kaikki menee nopeasti ja kivuttomasti, kaikki on vaaleanpunaista ja ihanaa ja olen maailman urhein nainen ja synnytän täydellisen kauniin lapsen ilman että otsallani on edes yhtä hikipisaraa. Hitto, miten mä voin osata toivoa mitään kun olen tekemässä tätä ekaa kertaa!!!!! Mistä mä tiedän mikä juttu mulle sopii parhaiten ja mikä vie kivun jne. Argh.
Tänään mennään tutustumaan Naistenklinikan perhehuoneisiin. Varmaan käydään läpi ensimmäisiä päiviä ja vauvanhoitoa jne. Ihan hyvä, mä näin unta että vauva syntyi, oli niin pieni että kuljetin joko taskussa tai kännykän kuorien sisällä (?) ja unohdin antaa sapuskaa. =)
Edellisessa kirjoituksessä muuten höpläsin ihan omiani, Hessun syndet on vasta viikon päästä. Huh, aikaa ostaa lahja. =)

Sielu valuu nenästä ulos...

Eli tosiaan koivu on täydessä kukassa. Isä ja Hessu tuossa parhaillaan asentavat makuuhuoneen ikkunaan siitepölyverkkoa jotta saadaan tuuletettua edes hieman. Tai siis koko ajan. Yöt ovat aika tukalan kuumia, ollaan mietitty että onko meillä joku patteri ehkä täykkärillä kun meinataan tikahtua kuumuuteen. Mietin jo eilen hierojalla että hankin sellaisen hengityssuojaimen jonka kanssa nukun. =) Hierojani Annika nauroikin että se sopii hyvin tukivyön- ja sukkien, laskuvarjon kokoisten äitiysalushousujen ja imetysliivien kanssa. Supersexyyy!!!! ;) Onneksi itselleen osaa nauraa..
Aloin viime yönä sängyssä kieriessäni pohtimaan sitä että olen viimeisilläni kohta. Pelottava sana. Kohta menen kablui. Maanantaina meillä on tosiaan eka tutustuminen Naistenklinikkaan, tällä kertaa perhehuoneisiin. Tuli mieleen Villin Pohjolan jakso jossa Shelly saa hirveän raivarin synnytysvalmennuksessa, koska Holling heittää kaiken vitsiksi jonkun teini-isän kanssa. Olisikin hauska ilmiö jos Hessulta loppuisi ihan yhtäkkiä kyky käsitellä näitä juttuja ja taantuisi teiniksi taas. =D
Tapasin eilen Hennin, oli taas hauskaa. Nyt alkaa olemaan viimeiset "buukkaukset" tehty, enää en kauheasti jaksa (ja pysty tämän turkasen allergian takia)kaupungilla liikkua. Tai siis liikkua,piste. Käyn hierojalla ja noi neuvolat sun muut, muuten ihan jaksamisen mukaan. Olisi kiva kyllä vielä nähdä ihmisiä ennen Big Bangiä, mutta pitää kai ottaa iisisti ja päivä kerrallaan.
Hessu siirtyy mun kanssa samalle vuosikymmenelle ensi viikolla, maanantaina tarkemmin. Olen ottanut siitä kaiken irti. Hehee. Mun toy-boy tulee hyvää vauhtia Mrs. Robinsonin kanssa ;).