Vauvoja pukkaa

Nyt on Hessun frendeistä kaksi saaneet muksun tässä viikon sisään, molemmilla oli laskettu aika vapun tienoilla. Me ollaan jonossa seuraavana, eli nyt alkaa jo jännäämään. Mun serkun perhe kasvanee yhdellä hengellä vielä ennen meitä tosin, mutta kaikki tää alkaa lisäämään mun jännitystä.
Olen muuttunut lähipäivinä paljon pohdiskelevammaksi, se kuumeinen tavaran yms. haaliminen ja siivoaminen on jäänyt vähemmälle, enemmän vain istun ja funtsin asioita.
Eilen mietin että mulla on sellainen tunne ettei tässä enää pitkään mene, että muksu voisi tulla koska vaan. Hessu kysyi että pohjautuuko oletus johonkin faktaan vai naisen vaistoon..mikään fakta ei viittaa siihen että olisi tulossa lähiaikoina, ja mun vaistostakaan en mene takuisiin. Eli ehkä tää on nyt sitä tilanteen tasalle kasvamista ja valmistautumista synnytykseen ja perhe-elämään.
Eilen tosin olin hetken aikaa hieman epätoivoinen miettiessäni sitä että tämän viikon neuvolakäynnillä mun varmaan pitäsi osata esittää toiveita synnytyksen kulusta yms. Okei: Toivon että kaikki menee nopeasti ja kivuttomasti, kaikki on vaaleanpunaista ja ihanaa ja olen maailman urhein nainen ja synnytän täydellisen kauniin lapsen ilman että otsallani on edes yhtä hikipisaraa. Hitto, miten mä voin osata toivoa mitään kun olen tekemässä tätä ekaa kertaa!!!!! Mistä mä tiedän mikä juttu mulle sopii parhaiten ja mikä vie kivun jne. Argh.
Tänään mennään tutustumaan Naistenklinikan perhehuoneisiin. Varmaan käydään läpi ensimmäisiä päiviä ja vauvanhoitoa jne. Ihan hyvä, mä näin unta että vauva syntyi, oli niin pieni että kuljetin joko taskussa tai kännykän kuorien sisällä (?) ja unohdin antaa sapuskaa. =)
Edellisessa kirjoituksessä muuten höpläsin ihan omiani, Hessun syndet on vasta viikon päästä. Huh, aikaa ostaa lahja. =)