Hassua..

Katsoin tuossa merkintää 5.5...taisi vaistoon olla luottamista kuitenkin.
Eli illalla 7.5 meni lapsivedet ihan yhtäkkiä, ja kun hetken äimittyäni totesin että tuoppa puhelin,soitetaan Nkl:lle. Sanoivat että pakkaa kamoja pikkuhiljaa ja hiivi tännepäin.
Oltiin siellä siinä seiskan jälkeen, totesivat ettän the real thing ja yhtäkkiä alkoivatkin supistukset, jotka paheni aika pian siihen mittakaavaan että siirryttiin synnytyssaliin. Ei tarkempia yksitysikohtia, muutakuin että jos en olisi jo naimisissa, menisin herra epiduraalin kanssa naikkariin koska vaan. What a bliss kun sai ne kivut pois.
Kahdentoista tunnin jälkeen kätilö totesi että parempi mennä sektiolla, ei vaan etene sitä tahtia kuin pitäisi. Olin aika helpottunut,tiesin että kohta nähdään meidän lapsi ja ei myöskään satu enää. Vähän kyllä pelotti, mutta henkilökunta oli niiiiin mahtavaa, että rauhotuin aika pian. No, morfiinilla saattoi olla osuutta asiaan. ;)
Hauskaa oli se, kun leikkaus alkoi ennen kuin Hessu pääsi paikalle, ja tultuaan saliin jäi hölmönä hetkeksi tuijottamaan mun öh..avonaista mahaa. Tädit ohjasivat aika vikkelään pääpuolelle..
Leikkaus oli nopsa, ja olin ihan äimänä kun kaikki salisssa onnittelivat ja hymyilivät kun vauva oli nostettu masusta pois..ite vaan tuijotin ja en oikein tajunnut asiaa.
Beibi meni hetkeksi happiviiksiin, antoivat alipainetta jotta keuhkot lähtevät toimimaan täydellisesti. Itse sain vauvan nähdä vasta seuraavana aamuna, jolloin muutenkin oli vasta iskeytynyt koko homma tajuntaan. Liikutus oli tosi iso kun sain vauvan syliin ekaa kertaa. Uskomattomia tunteita, en ole tiennyt että ihminen voi sellaisia kokea. Huh.
Niin ja ne mitat: 2755 gr ja 46 cm. Hän on reipas ja suloinen ja syö hyvin, eli paino
nousee kovaa vauhtia!!!!