tarvehierarkia

Lapsen tarpeet
oma yöuni
oma ravinto
henkilökohtainen hygienia

Näin se vaan menee. Hygieniaan pääsy on jo saavutus. =) Eikä se aina ole ajasta kiinni, vaan jaksamisesta. En meinannut uskoa kun Mia mainitsi että näin se tulee toimimaan, ajattelin että kyllähän sitä aikaa on. Laitoksella hiffasin sen aika pian kun aina jäi ruoka jäähtymään. Ja niin sen kuuluukin, muuten olisi prioriteetit päin peppeä.
Hieman on väsy, mutta aika hyvin ollaan levätty, vaikka Winston syökin n.kahden tunnin välein. Henkisesti onkin tullut painittua asioiden kanssa..se, että ärsytti ekaa kertaa ipitys, oli kriisin paikka. Saako kokea moisia tunteita? Kuuluuko asiaan ja onko normaalia? Mielestäni kuitenkin on, jos ei nyt joka kerralla ala nyppimään, vain keskellä yötä kun olet väsyttänyt vauvaa pitkän aikaa. Suurimman osan ajasta hän kuitenkin on ihkupulla, ja itkukin pääsee tosi harvoin, vain silloin kun kaikki on totaalisen pilalla.
Mulla oli tosi epärealistinen kuva monesta asiasta. Että lapsen imetys olisi "tissi suuhun ja menoksi"-tyylinen homma. Että keisarinleikkauksesta toipuminen olisi niin nopeaa että mun pitäis nyt jo juosta aitoja. Että kaiken osaisi heti eikä tulisi jatkuvasti mieleen että teenhän mä nyt tän oikein.
Tyydyttävää jollain tasolla oli se, että mun vanhemmat, jotka oli selvästi epäileväisiä mun vauvanhoidon osaamisen suhteen, ovat joutuneet muuttamaan mielensä. Äiti yritti syöttää vauvaa, ja huomasin että oli vielä taidot ruosteessa. Otin beibin haltuun ja jo homma luisti. Kuten laitoksella sanottiin, me itse ollaan parhaita hoitamaan meidän vauvaa.