Onni,tuo pieni vauhtipöksy

Hän tosiaan ryömii kuin olisi tuli pöksyissä. Öhisee ja hihkuu mennessään. Ja me ravataan perässä.
Luigi on tähän asti pelännyt makuuhuoneen ovella olevaa aitaa. Eilen hän laski plussat ja miinukset ja kohtasi pelkonsa sujahtaen aidanraosta makuuhuoneeseen ja siitä sänkyyn. Tässä perheessä on pelkkiä humoristeja.
Odotan kevättä tosi paljon. Oikeastaan enemmän kuin koskaan. Väistyisi tää pimeys ja kylmyys. Onneksi valoisa aika pitenee joka päivä.
Tilasin jumppa-dvd:n. Tuli jo viikko sitten, ja on edelleen muoveissa telkan vieressä. Tarttis ehkä tehrä jotain.
Hävettää muutenkin oma saamattomuuteni. En ole oikein jaksanut pitää yhteyttä ihmisiin. Toisaalta juuri nyt tärkeintä olisi arjessa jaksaminen.
Käytiin eilen Hessun kummitädillä. Hän asuu Ruskeasuolla, muutti sinne Forssasta. Ihana, lämmin ihminen. Olen onnellinen siitä että Onskun isovanhemmat ja lähes kaikki tärkeät ihmiset asuvat aika lähellä. Hänellä on pienestä pitäen suuri perhe joka rakastaa. <3

Pieniä askeleita

Olo on hieman parempi. Teen kaikkeni sen eteen,napsin kalaöljykapseleita ja tuhtia b-vitamiinia ja yöt nukun hieman paremmin nukahtamislääkkeillä. Ruokakin maistuu taas.
Mutta nyt tärkeämpään asiaan..Onni ryömii,ja lujaa meneekin. Perässä juostaan jatkuvasti :-D. Hampaita kovasti odotellaan vielä. Mulle oli eka hammas tullut 9 kk ikäisenä. Ja Onsku sanoo äittä. Ei osaa vielä kohdistaa sitä muhun,mutta hauskan kuuloista silti :-D.

Raskasta ja vaikeeta

Nyt on ollut vähän heikompi happi. Ehdin jo ajatella että vastoin kaikkia odotuksia vältyin masennukselta Onnin saapumisen jälkeen. Olo oli vahva ja hyvä. Nooh, ei ole enää.
Koska en häpeä asiaa, kirjoitan nyt jotain tilanteesta tähän.
Lyhyestä virsi kaunis: pelottaa ja ahdistaa. Selviän Onnin hoidosta ja pakollisista hommista, mutta kaikki muu tekee tiukkaa. Lekurin kanssa kävin juttelemassa, on ihan normaalia kuulemma. Olo vaan ei ole normaali. Kaiken lisäksi olen kateellinen kaikille jotka pystyy nauttimaan äitiydestä täysillä ilman tällaista kakkaa. En toki keneltäkään toivoisi hyviä juttuja pois, mutta you know. Pelkään että kun joskus katson taakseni tätä aikaa, onko tää fiilis se ainoa mitä muistan Onnin vauva-ajasta. Tai että tykkääkö Onni musta vähemmän jos joskus saa tietää?
Huoh. Just nyt tulevaisuus tuntuu olevan kadoksissa. Tahdon uskoa sen löytyvän vielä uudestaan. Nyt otan päivän kerrallaan ja yritän nauttia hyvistä hetkistä antamatta kehnojen hetkien lannistaa. En ehkä saa aikaiseksi blogata kauhean usein,mutta jos on asiaa, tod.näk.tiedät mistä ja miten mut tavoittaa.

Ähkyisiä jouluterkkuja

Tää on ihan sairasta. Syöminen meinaan. Ja ei pelkästään ruoka, vaan suklaa on mun akilleen kantapääni. Jos tähän blogiin tallentuisi myös ääni, kuuluisi koko ajan namipapereiden rapinaa. Yh. Dieetti alkaa ensi vuonna, ihan varmasti. Liityn läskikerhoon ja alan popsimaan pelkkiä ituja.
Joulu meni tosi kivasti, Onni jaksoi kaksi päivää reisaamista ihan hyvin. Tapanina olisi ollut menoa, mutta peruttiin kaikki koska Onni kaipasi selvästi huilia ja selkeämpää rytmiä.
Onsku sai paljon kivoja lahjoja vaatteista levyihin ja leluista kirjoihin :D. Luippa sai kans avata papetteja (ei ole kirjoitusvirhe, Luigille ne ovat papetteja). Erityisen tyytis hän oli pehmoseepraan nimeltä Sepi. Hän on kuljettanut sitä pissalenkeillä mukana ja esitellyt kaikille.
Uh,ajatus katkesi, faija soitti. Niin, Luigi taas oli ovela pakettien kanssa, muina koirina kantoi lelun avaamattoman paketin viereen, odotti että kukaan ei katso ja hyökkäsi repimään lahjaa auki. Aika nassikka tuo Luigi on.
Huomasin äsken Luigia pissattaessani että linnut laulavat. Tuntuu etten hetkeen ole sitä kuullut. Ja aurinkokin paistoi. Ihanaa!!
Yöunet ovat olleet kadoksissa tässä perheessä. Onskulla on ilmeisesti eroahdistusta, herahtaa monesti yöllä itkemään. Mä olen aivan poikki. Sylissä rauhottuisi, mutta en koko yötä viitsisi häntä sylissä pitää ettei tottuisi siihen liikaa. Jaksan kuitenkin toivoa että tämäkkän vaihe ei kestä pitkään, vaikka nettikeskusteluissa sanottiin vaiheen pahimmillaan kestävän kuukausia. Mutta aiemmat uniin vaikuttavat jutut ovat olleet aika lyhytkestoisia. Olin melkein kateudesta vihreä kun Jukka ja Mia kertoivat että kaksoset yleensä nukkuvat jopa kahdeksaan asti.
Aijuu, pakko hehkuttaa: em.pariskunta antoi joululahjaksi itse tehtyjä vartalonhoitotuotteita. Vaahdotettu karitevoi on i-ha-naa. :)

Joulufiiliksiä

Jouluaatto on parin päivän päästä ja joulumieli on vielä iskemättä. Tai sellaisia häivähdyksiä on välillä, kun esimerkiksi näin joulupatakeräyksen jne. Lunta toivoisin niiin hartaasti, mutta ei liene pelkoa siitä. Surullista kaikkien lasten kannalta, muistan varsin hyvin kun ala-asteella ollessani oli tosi kovia pakkasia. Mulla oli kaksi pipoa päällekkäin ja kolmet hanskat. Siinä sitten pistettiin luistellen ja pulkkamäkeä laskien ja tultiin punaposkisina ja räkänokkaisina kotiin syömään :D. Toivoisin tosi paljon että Onni saisi kokea samanlaisia juttuja. Jossain vaiheessa saa varmasti käyttää kaikki keinot motivoidakseen napero hyytävään tihkusateeseen leikkimään ulos.
Luigi oli muutaman yön hoidossa mun vanhemmilla. Se käyttäytyy siellä kuin olisi kylpylässä lomalla, rellottaa kintut taivasta kohti sohvalla ja kuorsaa. Välillä käy kurkkaamassa murkinapuolen, pistäytyy pissalla ja jatkaa unia. Kai sillekin tekee välillä hyvää olla rauhallisessa ympäristössä, meillä kun on jos jonkinlaista meteliä. Oli kuulemma tosin ikävä hieman puraissut, ja onkin nyt ollut hellyydenkipeä. Hän pääsi tai siis joutui eilen joulukylpyynkin. Ensin pisti hanttiin, mutta ihan kuin olisi hiffannut että nyt hän on huomion keskipisteessä ja alkoikin tutkimaan kylppärin nurkkia ihan rauhassa. Nyt hän on sametinpehmeä mies-tädätädä!!!
Joululahjat on hankittu, vaan ei kaikkia vielä pakattu. Ei jaksais, mutta takaraivossa nakuttaa koko ajan että jotain tarttis tehdä asian eteen. En meinaan usko että Hessu niitä intoutuu pakkaamaan.
Tänään tulee Aurora ja Mika käymään, kivaa. Eilen kävi Johanna ja Julianna ja huomenna sitten Pia. Ja jossain välissä Olli tuo meille joulukuusen! Onni ihasteli kuusta mun vanhemmilla. Se oli hänen mielestään tosi kaunis. :D Nyt Onni voi aloittaa saman tradition kuin minä pienenä-kaataa kuusi päälleen ainakin kerran joulussa. Ja sitten nypitään neulasia päänahasta.