Ähkyisiä jouluterkkuja

Tää on ihan sairasta. Syöminen meinaan. Ja ei pelkästään ruoka, vaan suklaa on mun akilleen kantapääni. Jos tähän blogiin tallentuisi myös ääni, kuuluisi koko ajan namipapereiden rapinaa. Yh. Dieetti alkaa ensi vuonna, ihan varmasti. Liityn läskikerhoon ja alan popsimaan pelkkiä ituja.
Joulu meni tosi kivasti, Onni jaksoi kaksi päivää reisaamista ihan hyvin. Tapanina olisi ollut menoa, mutta peruttiin kaikki koska Onni kaipasi selvästi huilia ja selkeämpää rytmiä.
Onsku sai paljon kivoja lahjoja vaatteista levyihin ja leluista kirjoihin :D. Luippa sai kans avata papetteja (ei ole kirjoitusvirhe, Luigille ne ovat papetteja). Erityisen tyytis hän oli pehmoseepraan nimeltä Sepi. Hän on kuljettanut sitä pissalenkeillä mukana ja esitellyt kaikille.
Uh,ajatus katkesi, faija soitti. Niin, Luigi taas oli ovela pakettien kanssa, muina koirina kantoi lelun avaamattoman paketin viereen, odotti että kukaan ei katso ja hyökkäsi repimään lahjaa auki. Aika nassikka tuo Luigi on.
Huomasin äsken Luigia pissattaessani että linnut laulavat. Tuntuu etten hetkeen ole sitä kuullut. Ja aurinkokin paistoi. Ihanaa!!
Yöunet ovat olleet kadoksissa tässä perheessä. Onskulla on ilmeisesti eroahdistusta, herahtaa monesti yöllä itkemään. Mä olen aivan poikki. Sylissä rauhottuisi, mutta en koko yötä viitsisi häntä sylissä pitää ettei tottuisi siihen liikaa. Jaksan kuitenkin toivoa että tämäkkän vaihe ei kestä pitkään, vaikka nettikeskusteluissa sanottiin vaiheen pahimmillaan kestävän kuukausia. Mutta aiemmat uniin vaikuttavat jutut ovat olleet aika lyhytkestoisia. Olin melkein kateudesta vihreä kun Jukka ja Mia kertoivat että kaksoset yleensä nukkuvat jopa kahdeksaan asti.
Aijuu, pakko hehkuttaa: em.pariskunta antoi joululahjaksi itse tehtyjä vartalonhoitotuotteita. Vaahdotettu karitevoi on i-ha-naa. :)

Joulufiiliksiä

Jouluaatto on parin päivän päästä ja joulumieli on vielä iskemättä. Tai sellaisia häivähdyksiä on välillä, kun esimerkiksi näin joulupatakeräyksen jne. Lunta toivoisin niiin hartaasti, mutta ei liene pelkoa siitä. Surullista kaikkien lasten kannalta, muistan varsin hyvin kun ala-asteella ollessani oli tosi kovia pakkasia. Mulla oli kaksi pipoa päällekkäin ja kolmet hanskat. Siinä sitten pistettiin luistellen ja pulkkamäkeä laskien ja tultiin punaposkisina ja räkänokkaisina kotiin syömään :D. Toivoisin tosi paljon että Onni saisi kokea samanlaisia juttuja. Jossain vaiheessa saa varmasti käyttää kaikki keinot motivoidakseen napero hyytävään tihkusateeseen leikkimään ulos.
Luigi oli muutaman yön hoidossa mun vanhemmilla. Se käyttäytyy siellä kuin olisi kylpylässä lomalla, rellottaa kintut taivasta kohti sohvalla ja kuorsaa. Välillä käy kurkkaamassa murkinapuolen, pistäytyy pissalla ja jatkaa unia. Kai sillekin tekee välillä hyvää olla rauhallisessa ympäristössä, meillä kun on jos jonkinlaista meteliä. Oli kuulemma tosin ikävä hieman puraissut, ja onkin nyt ollut hellyydenkipeä. Hän pääsi tai siis joutui eilen joulukylpyynkin. Ensin pisti hanttiin, mutta ihan kuin olisi hiffannut että nyt hän on huomion keskipisteessä ja alkoikin tutkimaan kylppärin nurkkia ihan rauhassa. Nyt hän on sametinpehmeä mies-tädätädä!!!
Joululahjat on hankittu, vaan ei kaikkia vielä pakattu. Ei jaksais, mutta takaraivossa nakuttaa koko ajan että jotain tarttis tehdä asian eteen. En meinaan usko että Hessu niitä intoutuu pakkaamaan.
Tänään tulee Aurora ja Mika käymään, kivaa. Eilen kävi Johanna ja Julianna ja huomenna sitten Pia. Ja jossain välissä Olli tuo meille joulukuusen! Onni ihasteli kuusta mun vanhemmilla. Se oli hänen mielestään tosi kaunis. :D Nyt Onni voi aloittaa saman tradition kuin minä pienenä-kaataa kuusi päälleen ainakin kerran joulussa. Ja sitten nypitään neulasia päänahasta.

Auuughh..

Luin jostain että 7-12 kk vanhan lapsen vanhemmat ovat väsyneimpiä. Olen todellakin samaa mieltä. Toisaalta tuntuu että tämä eka vuosi lumpsahdetaan ojasta allikkoon, sillä jokainen kehitysvaihe tuntuu vaikuttavan lapsen ja sitä kautta meidänkin yöuniin. Nyt viimeiset pari yötä on mennyt painiessa Onnin kanssa, kun hän väkisin yrittää nukkua masullaan ja muutenkin pyörii väkkäränä. Saamme monoa otsaan monesti yön aikana :). Ehkä munkin pitäisi vaan luottaa siihen että hän ei tukehdu mahallaan. Koiranunta joka tapauksessa on mun uneni. Koirakin itse asiassa nukkuu levollisemmin.
Sain ystävältä hauskan kortin, jossa oli naisen kuva ja teksti: All she wanted for christmas was a nap. Niiiin totta. Kortti löysi paikkansa jääkaapin ovessa, ehkä pienenä vihjeenä.
Joulustressiä pukkaa. En ole ostanut juuri mitään vielä ja tuntuu että aika loppuu kesken. Jännää on se, että en oikein osaa toivoa tai tahtoa mitään joululahjaksi. Onnin myötä voin todeta että mulla on kaikkea mitä olen halunnut. Näin ne prioriteetit muuttuvat! Ei jaksa kiinnostaa vaatteet ja korut ja meikit ja muut. Biletyksestä puhumattakaan. Ehkä sekin päivä vielä tulee että osaan shopata itselleni jotain.
Toivon että porukat ottaisivat Luigin hoitoon pariksi päiväksi. Hän on hurjan huomionkipeä ja Hessulla päivät vaan pitenee, eli rakkokin huutaa hoosiannaa. Ja kieltämättä mulla stressitaso laskisi kun ei olisi huono omatunto kun en repeä kahdeksi päivän aikana. Olen tosiaan jo pariin otteeseen vanhemmileni vihjannut, mutta kohta on suoran kysymyksen aika :D.
Jaahas, napero kyllästyy Hessun ääneen lukemaan Hobittiin, mommy to the rescue!!!!

Hiljaa hyvä tulee..

Olo normalisoituu hitaasti mutta melko varmasti :-). En muista koska olisin ollut tällaisessa flunssassa. Ääni katosi pariksi päiväksi ja muutenkin antibiootit tehosivat yllättävän hitaasti. Mutta pahinta kuitenkin on ollut se, etten ole saanut pussailla mun poikia. Luigi onkin ollut tyytyväinen sijaiskärsijä ja onnesta yhisten ottanut kaiken hellyyden vastaan. Tänä aamuna hänen rakkautensa malja taas läikähteli yli, hän pussaili Onnia kaikkialta. Sanat ei riitä kertomaan miten tyytyväinen olen tilanteeseen ja miten ylpeä olen Luigista. En olisi ikinä uskonut että hän tykkäisi vauvasta. Olin kauhuissani myös kun lääkäri kehotti harjaamaan Luipan hampaita. Ne kaikki jotka Luigin tuntevat välttävät mieluusti sormien työntämistä hänen suuhunsa. Mutta kuinkas ollakaan, hän pitää hampaiden harjauksesta. Jopa hyppii innoissaan kun kysyn että olisiko aika harjata legot. Asiaan saattaa vaikuttaa kanan makuinen hammastahna. :-D
Olin Elkun kanssa eilen Sussella istumassa iltaa. Oli tosi mukavaa, kiitosta vaan, ja ihanaa olla hetki ihan vain aikuisten kanssa. Ruoka oli taas ihanaa, kiitokset kokille!
Tänään on edessä pientä mööblausta, sorkitaan olohuone abt vanhaan järjestykseen. Huonekalujen määrä tosin on kasvanut, eli jännitysmomentti on olemassa. Toivottavasti saamme hieman tilantuntua lisää, sillä meitä molempia on ahdistanut kovasti yhä vähenevä tila. Se että tykkäämme levyistä, leffoista ja kirjoista ei totisesti auta asiaa.
Katselen ulos ikkunasta ja kuuntelen sateen ropinaa Onnin unisen tuhinan kera. Ja mieleeni tuli Ipan kirjoittama runo talvesta. "satoi eilen talven lumi, suli ennen kuin ulos pääsin. Yksin itkin portailla kadonnutta lunta. Hei rakastan lunta!" Tulipa ikävä Ipaa. Voi kun törmättäisiin joskus, numero katosi vanhan puhelimen mukana :-(.

Ehkä nihkein viikko ikinä!

Tää kaikki alkoi viikko sitten kun mun vasenta silmää kutitti ulkonurkasta. Rapsutin sitä, ja seuraavana aamuna silmä oli kipeä. Menin lekuriin ja sain luomitulehdukseen salvaa. Pari päivää sen jälkeen, perjantai-iltana havaitsin että kurkku on kipeä. Jaahas, että flunssa vielä, kivakiva. Napsin c-vitamiinia ja antihistamiinia räkäisyyttä poistamaan. Flunssaoireet helpottivat, mutta kurkkukipu säilyi. Se lisättynä kipeään selkään, särkevään päähän ja vuotavaan nokkaan alkoi jo olemaan liikaa mun huumorintajulle. No, tässä ollaan, kello on yli kaksi aamuyöllä. En pysty nielemään kun sattuu niin paljon. Suu on täynnä sylkeä, mietin kärsinkö vielä yrittää nielaista vai menenkö lavuaariin sylkemään. Ja bloggaan kännykällä kun aika käy pitkäksi. Särkylääkkeetkin on loppu Panadol-suppoja ja -nestettä lukuunottamatta. Haha, meinasin kirjoittaa että valinta lienee ilmiselvä, mutta en pysty nielemään...Kiesus. Ei elo taida tästä juuri hauskemmaksi mennä.

edit..Valvoin sitten koko yön. Sekoitin itselleni vodkapaukun kuumaan veteen, se helpotti hetkeksi. Muun ajan olin posket pullollaan sylkeä jota en kärsinyt niellä. Yön suurin hupi oli meidän rapussa käyneet palomiehet.
Jännäsin päästäänkö evakkoon :).

Kävin aamulla Dextrassa ja sain nielutulehdukseen antibioottikuurin, ehkä se tästä lähtee paranemaan. Yskittää vaan tosi paljon, kun Onni oli päikkäreillä meinasin tikahtua pidätettyyn yskänpuuskaan. Vesi vaan valui silmistä.

Kaikesta valituksesta huolimatta tää päivä ei ollut niin paha kuin olisi voinut olettaa näillä eväillä. Siitä varmaan kiitos mun vanhemmille jotka ryntäsivät apuun. Sain jopa paistettua pipareitakin!!!! Ja ihme kyllä, mua ei edes väsytä...

Sain tänään kurjia uutisia ystäväpiiristä. En käy niitä tässä sen tarkempaan ruotimaan, tuli vaan tarve purkaa ahdistusta ja huolta johonkin. Mitä tehdä kun ei yksinkertaisesti voi muuta tehdä kuin olla jos tarvitaan tukea? Ei pidä käsittää väärin, tuen vaikka henki menisi. Mutta turhauttaa kontrollifriikkiä kun ei ole konkreettisia keinoja auttaa. Eli kun sanon "Kerro jos voin jotenkin auttaa",ota se tosissasi.

Pari riviä..

Tjaa, taas en ehtinyt katsomaan koska ja mitä olen viimeksi raapustanut.
Onni sai flunssarokotteen viikko sitten maanantaina, piti hieman itkeä ja raivota. Raukkaparka. Tehoste tuikataan sitten ensi kuun alussa. Ryömimistä harjoitellaan kovasti ja pusketaan täysillä esteitä päin-seurauksena kova poru jonka jälkeen sama uudestaan. Tulee äitiinsä joka naperona juoksi seinää päin, huusi hetken ja juoksi seinää päin uudestaan. ;)
Viime viikolla oli aika väsy olo, tuntui että antaisin vasemman käteni kunnon yöunista. Epätoivo iski päälle, mutta sitten yhdet hyvät tirsat poistivat pahimman bläägiksen ja jaksoin taas porskuttaa eteenpäin. Nyt on taas ihan hyvä happi mitä unitilanteeseen tulee. *koputtaa puuta*
Tajusin tänään ettei Onni enää juurikaan itke kun vertaa alkuaikoihin. Hereilläkin on huomattavasti pidempiä aikoja. Niin se aika vaan kuluu!
Mulla on silmäluomen tulehdus...alaluomi on kuin nakki jo toista päivää. Onneksi ei enää ole kovin kipeä, haitta on enemmänkin esteettinen.
Mitäs muuta....tiputin puhelimen tänään vessapönttöön. Se oli mulla takataskussa ja menin vessaan, kuului plumps...mietin hetken että mikä ihme se oli kun tajusin että puhelinhan se. Olen tosi ihmeissäni ettei sille käynyt mitään. Siis yhtikäs mitään. Avasin akun kannen ja pyyhkäisin sieltä varmuudeksi, mutta säikähdyksellä selvisin. Mulla ei tunnu olevan onnea puhelinten kanssa.
Lehdet ja mainokset ovat täynnä pikkujouluja. Jotenkin surkea olo kun nyt kun ei ole raskaana, ei ole pikkujouluja jonne mennä :(. Ei sillä, vältyn ainakin kriisiltä kun ei mahdu mihinkään vaatteisiin.
Mun joukkue Fantasy Premier leaguessa on vajonnut tosi alas. Johdin meidän liigaa pitkään, ihan viime viikkoihin saakka ja nyt olen häntäpäässä. Mrh. Tänä viikonloppuna tsemppaan valinnoissani ja rökitän pojat!

Luipalta poistettiin eilen hammaskivet ja neljä hammasta edestä ylhäältä. Hän on ihan reppanan näköinen!!! Häntä pelotti hurjasti jo kun autosta noustiin, mutta onneksi esilääkitys humahti nuppiin niin lujaa että rauhoittui ja sammui pian. Kun noudettiin hänet, hän oli jalkeilla ja ei vastoin odotuksia nukkunut montaa tuntia, vaan yritti jo vähän vilhastellakin kotona. Ja natskuttaa tyynyn kulmaa, multa melkein itku pääsi kun oli niin liikkis. Tänään on vähän vaisumpi, ei söisi kuin jätskiä ja kipulääkettä jossa on sianmaksauutetta. Mutta eiköhän tuo tästä.
Onnilla on a) taas joku herkkyyskausi tai b)hampaita tulossa ihan tosissaan. Tyyppi on tosi kiukkunen jos ei ole liikkeessä koko ajan. Olen ollut aivan poikki pari päivää ja olisin varmaan toissailtana tirahtanut väsyitkuun, ellei Hessu olisi leiskautuksellaan kiteyttänyt vauvaperheen arkea ja piristänyt mua. Totesi lakonisesti: "Eilen pesin munat ja perseen, jos tänään pesis kainalot." Katsoin Hessua hetken ja repesin ihan hysteeriseen nauruun. Mutta noin se menee, käyt suihkussa JOS ehdit, et suinkaan silloin kun haluat. Mutta joo, parempi että naurettiin kuin itkettiin.
Onni muutenkin osaa laukaista tilanteen jos mua väsyttää hänen kiukuttelunsa ja olen valvonut öitä. Saattaa ruveta räkättämään vaikka pyykeille kun laitan niitä kuivumaan telineeseen. Hassu pieni mies, joka muuten on tänään puolivuotias!!!! Onnea meidän isolle pojalle!!!!

Halloweenia vaan kaikille!

Eilen oli uurnanlasku. Onni oli mukana ja katseli aivan haavi auki toimintaa. Kaksoset olivat myös hieman ihmeissään ja esittivät nasevia kommentteja :D.
Sen jälkeen kävimme porukalla Perhossa lounaalla ennenkuin suuntasin itsekseni kaupunkiin. Jännää miten Onnilla menee kerhossa päreet vauvojen ääniin, mutta täydessä ravintolasalissa viihtyy ja pää pyörii jatkuvasti. Seuramiehiä, kuten olen sanonut.
Illalla oli Luigin lekuri, viikon päästä pe menemme taas hammaskiven poistoon ja ainakin yksi etuhammas nypätään pois. Voi parkaa!!!!

Hautajaiset oli eilen, oli aika rankkaa. Kaikki meni hyvin ja tilaisuus oli kaunis. Itkulle ei vaan meinannut loppua tulla kun eka vauhtiin pääsin. Huh. Perjantaina on uurnanlasku,sopivasti all hallow's eve.
Rainer on ottanut elämäntehtäväkseen Luigin kiusaamisen. Luultiin jo että Luippa sai kärpäspaistia, mutta toistaiseksi Rane the fly on välttänyt hornankidan. Jollain tosi oudolla tavalla ollaan totuttu sen läsnäoloon. Ja se on toooosi outoa ja kertoo meistä enemmän kuin halutaankaan ;).
Onnin viimeisin temppu on masulleen kääntymisen jälkeen pöydän hakkaaminen. Myös tietokoneen näppistä on mahtava paukutella. Eli jos on kirjoitusvirheitä, blame Onni.
Outoa muuten etten ole just nyt mihinkään pyörivään sarjaan koukussa. Tosin True Blood on alkanut Canalilta, sitä on pakko ruveta katsomaan. Vampyyrit kun on mun lempimonstereita. Ihme juttu kun moni tauolle jäänyt sarja on jäänyt pölyttymään kanavien hyllyyn, muten Supernatural,4400 ja My name is Earl. Tiedän että niihin on jatkoa mutta ei vaan tuu miltään kanavalta. Tosi omituista.

Ei sokeritautia!!

Olin torstaina sokerirasituksessa, tarkoituksena oli kontrolloida onko raskauden aikainen diabetes muuttunut kakkostyypin diabetekseksi. Noh. Menin siis kukonlaulun aikaan terveysasemalle mun vanhempien tultua Onnia hoitamaan. Heti alkuun otettiin paastoarvo josta testiin pikatesti jotta saataisiin selville voidaanko testiä jatkaa. Eka arvo oli yli kuusi, eli koholla..mua alkoi hirvittämään. Join litkun nenästä kiinni pitäen ja eikun odottamaan. Onneksi älysin ottaa kirja ja kuulokkeet kännykkään, kaksi tuntia on pitkä aika kuunnella vanhusten jorinaa labrajonossa. Kun pääsin kotiin, luulin pärjääväni kahdella leivällä ja lasillisella maitoa. En pärjännyt, alkoi väsyttämään ihan kamalasti ja yhtäkkiä huippasi niin että piti kepsahtaa lattialle ja nostaa kintut taivasta kohti. Olin iltaan asti ihan kuutamolla ja kuolemanväsynyt.

Perjantaina sain tulokset neuvolasta, eka arvo siis koholla, muut ihan ok. Eli jos pidän ruokavaliosta huolta, pudotan raskauskilot ja liikun paljon, pystyn ehkä välttämään diabeteksen vielä. Riski siihen on kuulemma kyllä kasvanut. Ehkä tämä oli mulle wake up-call, nyt on tilaisuus laittaa elämä tolta osin kondikseen, simppelisti koska on pakko.

Onni on oppinut tosi paljon juttuja viime viikon aikana. Hän juttelee tosi paljon ja motoriikka kehittynyt huimasti. Seisomaan vetää veri aika lujaa, vaikkei ne pienet kimpulat vielä painoa kannatakaan. Just nyt pojat katsoo yhdessä taas futista, aika södeä..Onni ihan oikeesti diggaa jalitsusta, kai se äänimaailma tuli jo raskauden aikana tutuksi ja heti syntymän jälkeen tuli futiksen EM-kisat :).

Ollaan mietitty että kummalista miten arki on niin tyydyttävää, vaikka monet tuoret vanhemmat kokevat tilanteen juuri päinvastoin. Päivissä on yleensä hyvä flow, ja ollaan opittu ottamaan asiat iisisti ja olemaan suunnittelematta mitään liian tarkkaan. Molemmat saa omaa aikaa ja tehtävät jaetaan kivasti. Hessu silti tekee enimmän osan kotitöistä, olen onnellinen että mun ei tartte niistä stressata. Koti pysyy siistinä koska molemmilla on selkärangassa siisteyden ylläpito ja tykätään pitää koti rauhallisena ja kauniina. Kai se on kaikenkaikkiaan se, että meillä on yhteiset halut ja tavoitteet ja motivaatio tehdä töitä sen kaiken yhteisen hyvän eteen. Jos toista ei se kiinnosta ja koti on vaan nukkumispaikka niin sitten on asiat huonolla tolalla...Me vaan simppelisti digataan kotia ja yhdessäoloa ja perhettä yli kaiken. Ja vinkki kaikille tuoreille isille: vaimolle aamiaisen tuonti aamulla vuoteeseen ja vauvan hoito sillä aikaa kun hän syö rauhassa-se on kuin laittaisi rahaa pankkiin!!!!

Luigi on muuten niiiiiin söpis nykyisin, tai no ainahan se söpö on ollut..Mutta nyt siis aina kyttii Onnin sapuskan jämiä. Aina kun kuulee että sosetta laitetaan lämpenemään, hän nyhtää paikalle oitis. Ihq.

Meillä on myös uusi lemmikki..kotikärpänen Rainer. Se pörähti viikko sitten ihan kankeana sisään, jumitti ekan päivän patterilla ja virkosi kuin ihmeen kautta. Nyt se hengaa aina siellä missä mekin ja kiusaa välillä Luigia. *kikatusta* Halvat huvit meillä!!

Ikä- ja kokokriisejä

Olin lauantaina ostamassa hautajaisiin vaatteita. Toki olin henkisesti varautunut lievään koon muutokseen tietyissä osissa vartaloa, mutta silti se tyrmistytti. Lainatakseni "äitikollegaani" ,teki mieli käpertyä lattialle itkemään. Ihan kuin vaatteiden osto ei ennestään olisi ollut tarpeeksi haastavaa pituusrajoitteiselle ja öh..kurvikkaalle. No, nyt se oli vaikeaa. Ilman myyjien apua olisin vieläkin siellä mustien housujen viidakosa etsimässä oikeaa kokoa. Tämä suloinen myyjätär vielä kaikenlisäksi sanoi että näytän kuitenkin pikkuiselta tarjottuaan ensin kokoa 34/36. Haha! Anyway,löytyi paita, pöksyt ja kengät. Huh.
Aurora ja Jonna kävivät sunnuntaina. Oli tosi ihanaa nähdä. Päädyimme keskustelemaan siitä miten ei oikeastaan tunne itseään kovin vanhaksi, ennenkuin joku teini kysyy että mitä harrastit nuorena. Tai kun löydät vaikka facebookista tutun, jonka olet tuntenut kaksikymmentä vuotta sitten ja muistat se kuin eilisen päivän. Tai kun sukulaismukelo menee kihloihin tai naimisiin ja justhan se oli vaipoissa!!!! Ahdistavaa, ei noita kai pidä liikoja miettiä. Ja niin vanha on kuin miksi itsensä tuntee. Vai mikä se nyt oli.
Onni on aloittanut soseiden syönnin. Yllättäen päärynä ei ollut hitti. Irvisteli ja sitten puistatti. Hauskan näköistä.. :)
Hän oli myös tokilla treffeillä Kiiran kanssa, ja pysyi hereillä, hyvä Onsku!!!

Hieman surua

Hessun mummu kuoli eilen. Olimme siihen henkisesti varautuneet, kunto huononi hitaasti pitkän ajan kuluessa, mutta silti se tietysti oli raskasta. Ja on siis edelleen. Jätimme tiistaina jäähyväiset. Oli jotenkin kaunis hetki kun Onni oli Mummun vieressä. Itkettiin koko kotimatka kun käytiin asiaa läpi..mahdettiin olla näky.
Ah,tosta näystä tuli mieleen..Hessu oli kerran kävelyllä Onnin kanssa hautausmaalla ja ihmetteli sääliviä katseita mitä sai ihmisiltä. Tajusi vasta jälkeenpäin mitä ihmiset varmaan ajatteli... :)
Syksy on edistynyt lujaa vauhtia, muutama leppä meidän taloa vastapäätä kaljuuntui parissa päivässä. Ja mun niin piti kuvat syksyn värejä ja tunnelmia. Vaan aina tuntuu kamera kotiin jäävän, kun ei viitsi ottaa sitä mukaan valtavan koon takia. Pitäisi ostaa uusi Ixus vanhan tilalle. Kehtasi mennä rikki.
Huomenna on taas Suomen peli, mahtavaa! Paljon pitää vaatetta laittaa päälle, reilu kk sitten taisi olla edellinen matsi ja mua hieman palelsi. Eli untsikka päälle!!!!
Mitäs muuta....mulla on aina viikon mittaan paljon juttuja kirjoitettavaksi, mutta jotenkin ne unohtuu ja saan raapustettua vain pari rupuista riviä. Hmph. Palaan jos muistan mikä asia se tällä kertaa oli!!!

Puuuuhh..

Onneksi on viikonloppu. Voisi kuvitella että jos on kotona eikä työelämässä, on ihan sama onko viikonloppu vai ei..mutta näin ei siis ole. Ollut jotenkin raskas viikko, ollaan Onnin kanssa oltu liesussa melkein joka päivä, ja luulen että herralle riitti nyt reissaaminen hetkeksi. Ja mulle myös, koska Onni on huippuväsy jos päikkärirytmi menee sekaisin ja sitä kiukuttelua ei sitten kuuntele mieluusti. Eli jatkossa kaikki tärskyt yms. joko ihan ajoissa aamulla tai sitte kahden jälkeen iltapäivällä. Onnin unistressi on tarttunut muhunkin, huomaan vaan katselevani kun tyyppi nukkuu. Ja sama yöllä, möllötän valveilla kun muut koisaa. Hölmö minä.
Syksy otti taas aimo harppauksen eteenpäin heti kun syyskuu vaihtui lokakuuksi. Toisaalta tosi ihanaa, mä tykkään näistä keleistä...mutta jos ulos pitää mennä niin sit ei ole kyllä enää mukavaa. Muuten mulla on ihan hyvät ulkoilukamat, mutta jotkut kosteutta pitävät ulkoilupökät tarttisi saada.
Edelliseen kirjoitukseen viitaten..hermo meni kirpparilla. Jos joku oikeasti uusi ja hyvä tavara oli myynnissä hintään 0,10 €, siitä yritettiin tinkiä se puolet pois. Tiedän vallan hyvin että siellä ei olekaan tarkoitus pitää isoja hintoja, mutta toi oli tosi paksua. Mutsi sai nauruhepuleita kun katseli mun pullottavaa otsasuonta kun jengi vänäsi. Eräskin mies tarjoutui ystävällisesti auttamaan mua eroon viidestä dvd:stä hintaan kaksi euroa. Siis yhteensä. Sanoin jotta ei kiitos, ei tartte :).
Lyhyestä virsi kaunis: kun seuraavan kerran tuumailen kirppikselle menoa myyntiaikeissa-somebody please stop me!
Niin ja mitä ohjelmaa tänä viikonloppuna? Eipä paljon mitään. Bliss.

Olipa kiva hääpäivä. Skipattiin leffa koska siellä ei voi jutella, istutaan vain pimeässä hiljaa. Joten hyörittiin pitkin kaupunkia aurinkoisessa syyspäivässä, joka oli aivan kuin varsinainen hääpäivämme vuosi sitten. Ihaninta oli ehkä istua keskellä päivää hiljaisessa pubissa kuoharia juoden ja lukien kokonaisen Ellen keskeytyksettä. Kelaa.
Nyt tuntuu taas että mökkihöperyys iskee. Hessu on matsissa ja mietin etten taas hetkeen ole jättänyt poikia kaksin. Pitäis kerran viikkoon tehdä jotain ihan yksin ja rauhassa. Muuten tulee tällainen pieni ärtymys miestä kohtaan joka saa käydä töissä ja matseissa kun mä nysvään himassa. Ja kun kyllä Hessu mut päästää koska vaan menemään jos tahdon. En vaan saa aikaiseksi. Ja se vie multa oikeuden kiukutella sen menoista, vaikka mieli tekisi.
Ilmoittauduin Elkun kaa sellaiseen esikoisäitien kerhoon Lassilassa. Ihan kiva että tulee kerran viikkoon tehtyä jotain.
viikonloppu pitäis luuhata kirppiksellä myymässä roinaa ihmisille jotka tahtoo kaiken ilmaiseksi. Tiedän jo nyt että hermo menee.
Onnin tän viikon bravuuri:sylissä kiemurtelu syötettäessä. On aina yhtäkkiä nurinniskoin.

Jesh!

Uusi korvike on Onnille paljon parempi. Masu ei vaivaa niin paljon. Olen tosi tyytis. Helpotti kun sai silloin yhtenä iltana itkeä ja päästää kehnot vibat ulos, tuli puhdistuneempi olo. Ja auttoi kun puhuin puhelimessa parin samoja juttuja läpikäyneiden ihmisten kanssa. Jotta kiitosta avusta!
Tänään oltiin neuvolassa, Onni on about käyrillä. Aloitetaan soseita pikkuhiljaa. Kivaa!
Huomenna juhlitaan hääpäivää, varsinainen hääpäivähän on tosin vasta maanantaina. Onnille tulee hoitajat ja me mennään leffaan ja syömään ja naatiskellaan kaupungilla kulkemisesta. Luksusta. Vuosi sitten ollaan viimeksi oltu leffassa. Jo käsi kädessä kulkeminen on niin ihanaa!!!!

Voi itku..

Kirjaimellisesti. Tihrustan itkua tätä kirjoittaessani, olen niin sikaväsy. Onni on itkenyt enemmän nyt viimeisen kuukauden, ja nyt muutaman päivän pahemmin. Ilmeisesti hampaita tulossa ja ilmaa on mahassa tosi paljon. Viime yönkin hän vain vääntelehti. Nukkui hetken kun mä hieroin masua. Mulla on epätoivoinen olo kun en voi tehdä mitään auttaakseni tän enempää. Ja kun ois itselläkin tarve lepoon. Päikkäreiltä hän herää hankaamaan ikeniään, nukkuu sen aikaisemman kolmen tunnin sijaan puoli tuntia. Syöminen on yhtä taistelua. Soitin neuvolaan enkä tullut hullua hurskaammaksi. Perjantaina on varsinainen neuvola-aika, pitää siellä sumplia jos pitää käydä lääkärillä. Ja siitä mulle iski kauhea pelko että vauva on rikki. Mulla kun on niin vinoutunut ajatusmaailma, että kaikki menee aina pahimmalla tavalla pieleen. Pitäis varmaan korjata tää mun kuuppa ennenkuin Onni oppii saman tavan ajatella.
Soitin isälle just,tulevat huomenna päivällä seuraksi. Ihanaa.

Kipeenä.

Ketuttaa kuin pientä oravaa.

Uh,yritän juuri kylmiltään muistella koska kirjoitin viimeksi ja ennenkaikkea mitä. Enpä muista. Olen jatkuvasti päivissä sekaisin. Tuntuu että viikot menee aina yhdessä humussa. Tänään juuri tajusin Onnin olevan neljä kuukautta vanha. Aika menee tosi nopsaan!
Mahtavaa on kun hän oppii joka viikko uusia juttuja. Joku aika sitten hän tajusi omaavansa polvet. Niitä on hiplittävä aina vaippaa vaihtaessa. Ja ihaninta on se, että viime viikolla hän nauroi ääneen ekan kerran. Näytin hänelle Henriikalta saatua norsuhelistintä ja hän käkätti sille kovasti. Huomaan nykyisin tekeväni älyttömiä juttuja vain saadakseni Onnin taas hörähtämään. Aika harvinaista se vielä on, eli saa tosiaan pistää efforttia peliin. ;)
Hessu lähti pienelle kärrykävelylle, ja mulla on taas tosi huono omatunto siitä etten ole tehnyt mitään järkevää sinä aikana. Olen pyörinyt vain fluffaamassa facebookissa. Vaikka ollaankin sovittu että omana aikana voi olla ihan iisisti ja tehdä niitä turhia juttuja.
Luigi on ollut ihana viime aikoina. Häntä niin kovasti huolettaa kun Onni itkee..joten hän on tullut pussailemaan Onnia. Ihq!

Tässä taas ollaan, vuotta vanhempana. Hmph. Oli kiva päivä eilen, päästiin syömään ulos kahdestaan ja käytiin parissa kaupassa. sain Vansin kengät, ihkut sellaiset. Sit sain Hessulta vielä sellaisen ihanan valokuvakehyksen jostain pikkuliikkeestä. Äiti ja isi osti mulle Hai-saappaat,punaiset, ja sitten sain hieman rahallista avustusta Hessun vanhemmilta sellaisiin gore-kenkiin, jotka on jo käytössä todettu mahtaviksi. Oltiin kävelyllä enkä narissut kertaakaan siitä että kengät hiertää. ;)
Oli muuten ihana kävely, lähdettiin jo aamulla kymmenen aikaan. Ilma oli tosi kirpsakka ja kaunis. Onni oli loppumatkan Hessulla rintarepussa, ja näytti olevan aivan haltioissaan katsellessaan maisemia. Hän niin tykkää kauniista maisemista. Tota kirjoittaessani ailahti lämpö rinnassa. Heti kun hän tulee isin kaa kärrykävelyltä mä pussailen häntä ihan kauheesti.
Perjantaina oli outo päivä. Heti aamulla kun nostin päätä tyynystä totesin että mua huimaa. Nousin hitaasti istumaan ja sama jatkui. Soitin vanhemmat hätiin, en uskaltanut nostaa Onnia kun pelkäsin että tolkku menee. Se helpotti sitten iltaa kohden, mutta olo on vieläkin hieman hassu. Menen huomenna hierojalle, toivottavasti se auttaisi. Olen mä kyllä aika jumissa, viimeksi kävin hierojalla viikkoa tai paria ennen Onnin syntymää. Eli on jo aikakin.
On tosi hassua miten sitä ei pidä huolta itsestään, vaan sijoittaa itsensä ihan viimeiseksi tärkeysjärjestyksessä. Syönkin tosi huonosti nykyisin, herään sitten aina yöllä kiljuvaan nälkään. Koirakin syö paremmin kuin minä! ;) Pitää tsempata, kypärä kallellaan on kehno hoitaa Onnia. Kuntokuuri alkakoon siis heti huomenna.

Yllättävä oma hetki..

Hessu tuli just duunista, poika alkoi ipittämään makuuhuoneessa. Pyysin menemään sinne laittamaan tuttia takaisin suuhun. Yhtäkkiä tajusin että puoli tuntia on mennyt. Siellä se oli, iso mies nenällään Onnin vieressä, ihan autuaassa unessa. Aika söpöä.
Olin perjantaina Johannan kanssa syömässä. Oli tosi kivaa, en vaan treffejä sopiessani muistanut että on Taiteiden yö, jota olen onnistunut välttämään koko pitkän historiansa ajan. Hirveesti porukkaa. Usch. Syötiin hyvin Virgin oilissa, käytiin nopsaan shoppaamassa Stockalla ja siitä sitten poikain luo kotiin. Hessu oli täällä helisemässä kun ei saanut Onnia nukutettua. :) mä menin sänkyyn Onnin viereen ja hän nukahti. Lauantaina olikin sitten Emilian ja Alissan yhteissynttärit. Oli mukava nähdä taas porukkaa. Onni diggaili kemuja Jaken sylissä täysin oloonsa tyytyväisenä. Ja luulen että Jake myös diggaili Onnia :).
Meillä on vajaan kuukauden päästä eka hääpäivä. Oon kuumeisesti yrittänyt miettiä raaskisinko luopua Onnista yhdeksi yöksi. Jotenkin tuntuu etten siihen pysty. Ehkä pojat menee hoitoon aamusta ja haetaan ne illalla kotiin, ja käytetään se väliaika johonkin spessuun. Olisi ihana mennä jonnekin hemmottelujuttuun, mutta kaikki noi Spat on vaan niin sikakalliita. Toisaalta, olisi se sen arvoista.
Tjaa, taidanpa hiipiä suihkuun kun nyt on tilaisuus...

Mä vihaan..

Punkkeja. Olin Onnin kaa leikkimatolla kun keksin kääntää hänet masulleen. Huomasin takaraivossa jotain mustaa nöyhtää. Nöyhdällä oli jalat. Ei h*lvetti, punkkihan se!! Se ei ollut ehtinyt kiinnittymään mun mielestä, lähti ihan kynnenkärjellä pois. Moukaroin sen lasinalusella hengiltä ihan suunnatonta vihaa tuntien. Mun poikaa ei punkinkärsät himoitse!!! Nyt sitten kriiseilen että entä jos kuitenkin se ehti jo nokkaista. Ai että mä vihaan niitä. Mä en ymmärrä mitä hyötyä tälle planeetalle niillä on. Jos joku tietää niin saa kertoa.
Hessu lähti Onnin kaa kärryilemään, joten mulla on hetki aikaa bloggailla ja nettailla punaviinin kera. Ah.
Niin, ja jos jollekin jäi epäselväksi:MÄ VIHAAAAAAAAN PUNKKEJA.

Eilen olimme Mikon ja Karin kanssa Saunalahdessa grillaamassa. Oli tosi mukavaa,ilma oli sateinen mutta lämmin, ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi ja seura mitä mainiointa. Tuollaiset ajanvietteet hakkaa baarissa notkumisen 6-0.
Tänään mun vanhemmat pistäytyivät aamulla, pyysin heitä tulemaan jotta saisin kylpyhuoneen pestyä. Se piti siis tehdä jo huhtikuussa. Isä oli kehittänyt siivousvimman, ja sillä aikaa kun äidin kanssa nukutettiin Onnia ja nukahdettiin itsekin, isä jynssäsi kylppäriä. Puhtaampi ei ole ikuna ollut.
Ainiiin,Onni nukkui ekan yön putkeen ilman syöttöä,jeeeee! Heräsin itse seitsemän korvilla ja tajusin etten häntä vielä syöttänyt. Tästä se lähtee!
Huomenna Onni saa sen rokotteen. Tai siis suun kauttahan se annetaan. Tosi kallis vaan, kerta-annos on 78 euroa. Ja tehoste siis kuukauden päästä. Mutta jos sillä vältytään kuivumisen aiheuttamalta sairaalareissulta, olen diiliin kovin tyytyväinen.
Pojat vetävät tuolla sikeitä. Kohta pitäisi varmaan heitä herätellä syömään ja kävelylle apteekkiin. Noh, ehkä mä vielä nettaan hetken.

Viime perjantaina Onni täytti kolme kuukautta. Sen kunniaksi hän sai neuvolassa ensimmäisen rokotuksensa. Olin aivan rikki koska omaan tyyliini olin satavarma että hänelle tulee siitä korkea kuume ja kuumekouristuksia. Vähintäänkin. Noh,täti tuikkasi reiteen piikin, Onni hymyili tätin näyttämälle junalle, kunnes alkoi kipristämään. Surkea näky-alahuuli nousi ylähuulen päälle mutruun ja silmät kyyneltyivät ja ihan vähän itketti. Mutta se meni ohi. Illalla hän oli hieman tavallista kiukkuisempi, annoimme supon ja se rauhoittikin sopivasti. Nyt olen pohtinut rotavirusta vastaan rokottamista. Tällä viikolla on aloitettava, toka satsi tulisi sitten kuukauden päästä. Tein klassisen virheen ja eksyin keskustelupalstoille. Siellä uhkailtiin vaikka millä taudeilla joita haittavaikutuksena tulee. Kansanterveyslaitoksen sivuilla ei niitä mainittu ollenkaan, haittavaikutuksina kuume, väsymys ja ärtyisyys. Joka tapauksessa muutan mieltäni kerran tunnissa. Tällä tunnilla olen sitä mieltä että se otetaan.
Jaahas,napero heräsi. Later!

Elämän pieniä iloja suurien lomassa..

Taivaallinen hiljaisuus...Hessu ja Onni lähtivät kärrykävelylle ja mä jäin Luipan kaa kotiin. Kävin pitkässä suihkussa,en ajatellut pätkääkään ilmastonmuutosta, ja lutrasin kaikilla mahdollisilla tököteillä joita omistan. =) Olen niin happy tuosta pienestä varastetusta hetkestä. Nyt otin lasin viiniä. Bliss. Nää hetket auttaa jaksamaan silloinkin kun olet hiestä märkä, puljaat kiukkuista muksua,tukkasi on pesty ehkä toissapäivänä ja kun alaleuassa oleva näppylä toi kaverinsa finnin kyläilemään.
Toi Hessun uusi duuni on ihan nappi juttu. Hessu on kotona pian puolenpäivän jälkeen, ja se on samoihin aikoihin kuin Onni heräilee ekoilta päikkäreiltään, jotka ottaa heti aamusyönnin jälkeen. Eli arki on yhteistä. Hessu saa olla paljon himassa ja nähdä ne kehitysaskeleet joita tässä ekan vuoden aikana tulee tosi tiuhaan, ja mulla ei sekoa kuuppa kun olen pitkät päivät yksin kotona. Ja Onnilla muodostuu isiin yhtä läheinen suhde kuin äitiinsäkin. Vaikka palkka tosiaan pienenee alkuun hieman, on vaakakupissa toisella puolella niin isoja ja tärkeitä asioita, että ollaan valmiita ehkä vahtimaan ruokalaskuja ym. hieman tarkemmin.
En muista olenko muistanut hehkuttaa tyytyväisyyttäni vielä yhteen juttuun, eli siihen että kestovaippailu sujuu niin älyttömän hyvin ja helposti. Tiedän että herätti ainakin yhdessä tutussa suorastaan närkästystä se, kun jo raskausaikana sanoin että ryhdymme kestoilemaan. Nyt voin olla tosi tyytis senkin takia että meidän perheessä ei pehmeistä arvoista tingitä silkan mukavuuden takia. Kestoilu on helppoa, loppupeleissä paljon halvempaa (käytät samoja vaippoja pitkään,paranevat käytössä ja saat myytyä hyvällä hinnalla seuraavalle) ja ennen kaikkea ympäristöystävällistä. Ja mukelo todennäköisesti oppii kuivaksi nopeammin kuin liian mukavissa kertseissä viihtyvä tenava. Ja pitää muistaa että yksikään kertakäyttövaippa joka on käytetty ei ole maatunut. Ja tottakai voi löytää kultaisen keskitien näiden kahden välillä, jokainen kesto vähentää jätemäärää. Nih.*röyhistää rintaa*

Syksy taisi tulla heti kun elokuu alkoi. Eipä tuo haittaa, syksy on mun lemppari kaikista vuodenajoista. Rakastan syksyn tuoksua ja niitä värejä..ja sitä kun saa pukea vaatetta taas päälle. Onninkin kannalta miellyttävämpi ilma verrattuna helteeseen. En oikein saanut Onnia päikkäreille kun oli kuuma, eilen sitten nukkuikin koko päivän,oli vain pieniä pätkiä hereillä. Nytkin vetää tirsoja makuuhuoneessa. =) Äiti saa hetken tehdä jotain täysin turhaa vaikka netissä.
Hessu aloitti tänään uuden duunin, sain tuossa viestiä että kivaa on. Hyvä juttu!! Luulen että tää käänne oli taas niitä juttuja kun sanotaan että asioilla on tapana lutviintua. Mun kannalta ainoa huono homma tossa duunissa on se, että yöruokinnat on aina mun heiniä Hessun aikaisten herätyksien takia. Mutta Onni yleensä syö vain kerran yössä, ja se on aikas pala kakkua verrattuna monen muun vauvaperheen yörutiiniin. Siunattu lapsi. =)
Eilen oltiin pitkällä kävelyllä, reippaat kaksi tuntia porskutettiin sateessa. Onneksi on hyvä kuoritakki, joten ei kastu yhtään vaikka kuinka sataisi. Olen tosi tyytyväinen siihen miten nopeasti fyysinen kunto on kohentunut kun ajattelee sitä, koska viimeksi ennen lapsen syntymää pystyin liikkumaan..taisi olla joskus alkutalvesta. Nyt olisi tarkoitus mennä kokeilemaan Pasilan urheilutalon punttista, jos se on kiva, alan käymään siellä kerran viikossa ainakin. Hot mama 09-projekti käynnistyköön!!!!

Häähumua ja kaikkea muutakin

Helteet tulivat ja ollaan oltu ihan tuskissamme vauvan pukemisen kanssa. Neuroottisena äitinä olen sitä mieltä että vauva paahtuu. Onneksi tänään oli viileämpää jä pääsimme pienelle kävelylle samalla kun haettiin mun Hennesin paketti Ärrältä.
Mitäs mitäs...oltiin lauantaina Jykän ja Miinan häissä. Oli tosi kivaa, morsian kaunis ja sulhanen komea. sää oli mitä parhain. Jännitti kovasti miten Onni jaksaa, olin melko varma että olisi räjähtänyt itkuun kirkossa urkujen pauheessa ja ei viihtyisi lainkaan. Päinvastoin, tyyppi oli tosi pirteä eikä itkenyt ollenkaan, diggaili vaan menoa ja ihmisiä. Reipas poika!! Oli kyllä väsynytkin kun kotiuduttiin, nukkui äidin ja mummon kanssa aika rapsakat päikkärit,lähemmäs ysiin illalla!! =)
Eilen, eli sunnuntaina meillä oli Hessu kanssa ekaa kertaa laatuaikaa Onnin syntymän jälkeen.Ollaan me toki päästy esim. saunaan rauhassa, mutta tämä oli eka kerta kun vauva jäi hoitoon. Oli tosi hassua lähteä kävelemään, kun tajuttiin että nyt voi taas pitää kädestä kiinni,ihanaa!! =) Käytiin syömässä Juuressa, Sussen mies Antti on siellä Keittiömestarina. Pakko sanoa että kokki loihti parastaan, oli ihan mieletön elämys!! Ruoka oli hyvää ja erilaista mitä positiivisimmassa mielessä, ruoka oli myös ilo silmälle! Eli kiitos vielä Antille!!! Suosittelen lämmöllä, pöytä vaan kannattaa varata etukäteen.
Tänään Hessu onkin iltavuorossa, hölköttelee varmaan näillä näppäimillä ovesta sisään. Huomenna olisi tarkoitus pistäytyä Saunalahdessa, toivottavasti ei vaan olisi liian kuuma. Suuri osa suomalaisista varmaan lahtaisi mut kun sanon näin, mutta tulisi jo syksy!! =)

Hetki hiljaisuutta.. =)

Hessu lähti Onnin kanssa kävelylle kun tuli kotiin ja saatiin poika syötettyä. Pakko myöntää että nyt vasta ymmärrän miten rankkaa joskus on olla äiti. En vaihtaisi sekuntiakaan pois, ja olen tosi onnellinen, mutta nyt kun Hessu palasi duuniin, pääsi arki yllättämään. Fakta on kuitenkin se, että jos muksu on kehnolla tuulella, voi olla varma ettei saa itse muruakaan rinnan alle ennen iltapäivää, ja hyvällä tsäkällä ehtii kerran käydä veskissä. Lisätään tähän yhtälöön vanhempi koiraherra koivet ristissä ja safkalle nirsoillen...alkaa keittämään kummasti. Hessu oli ihana kun vihdoin tuli kotiin, otti vauvan multa heti että pääsin esim.tyhjentämään pesukoneen joka oli ollut valmis noin pari tuntia aiemmin. Oli ihanaa tehdä hetki jotain niin, että homma ei keskeydy koko ajan. =)Yritän kuitenkin muistaa että tää on alkua, ja vasta harjoittelen. Kuukauden päästä teen hommia sujuvammin ja multitasking sujuu vaikka miten päin.
Ehdin tuossa jo Luigistakin huolestua, hän hieman läähätti öisin ja oli hermona. Taisi olla stressioireita, nyt kun häntä on huomioitu enemmän eikä olla oltu niin paljon poissa kotoa, on hän jo parempi. Iltaisin tosin sitkeästi venailee portin takana, että josko tänä yönä onni suosisi rohkeaa. ;)

Long time,no see..

Aikaa on vierähtänyt kotvanen siitä kun olen viimeksi ehtinyt/jaksanut/viitsinyt kirjoittaa. Luppoaikaa ei kauheasti ole, ja kun sitä on, ei jaksa ajatella mitään. Eli silloin yleensä väsään jotain facebookissa. =)
Onni on kasvanut hurjasti, painoa oli viime viikolla 4590g ja pituutta 53 cm, eli ihan käyrillä mennään. Hän harjoittelee nauramista ja kujertaa mitä suloisimmin. Ihana mukelo. Itkee toki silloin tällöin, mutta ei vedä mitään hurjia raivareita. Tulee isäänsä, osaa ottaa iisisti!!
Tänään porukat on täällä käymässä, Hessulla on eka duunipäivä ja oli aamulla työhaastattelussa, joten sain pehmeän laskun yksin olemiseen. Äiti on just päideillä Onnin kaa,isä kävelyllä ja mä nettailen Luigin kanssa. Niin, ja tosiaan Hessu sai sen duunin,eli meidän arki helpottuu huomattavasti kun on duunia vain arkisin ja menee aamulla aina tosi ajoissa duuniin. Oon tosi tyytis.

Huh!

Ristiäiset ovat vihdoin takana. Meinasin hermostua ja hermostuinkin siihen hössöttämiseen. Kaikki meni loistavasti, ilma oli ihan kiva ja Onni kovin rauhallinen koko seremonian aikana. Nimeksi tuli siis Onni Jali Matias Lehti. Hän katseli Auroraa niin tiiviisti että kuulemma tuli jo melkein vaivaantunut olo ;). Tapahtumia ei puuttunut tilaisuudesta. Veera 2,5 vee huomautti hiljaisella hetkellä että isi vaan juttelee (Isi siis oli kastava pappi, Hessun veli Jukka),jonka seurauksena kaikilla oli pokassa pitelemistä. Itse asiassa kikatukseksihan se meni. Myöhemmin paikalle tuli myös kutsumattomia vieraita, lähellä olevasta talosta kaksi puolivuotiasta Belgianbassettia, Belle ja Bao. Saimme omistajat kiinni puhelimitse ja nämä pienet,rypeneet fisunhajuiset koirat takaisin omistajilleen. He olivat kyllä suunnattoman suloisia.
Kaverini Katri teki ristiäisiin kakut,aivan ihanat. Kaikki tykkäsivät tosi paljon ja ihastelivat kovasti. Aion kyllä jatkossakin pitää Katrin mielessä kun kakkuja tarttetaan. Lisätietoa Katrin kakuista saa osoitteesta http://katrikakku.vuodatus.net/.
Hessulla on ankara työnhaku käynnissä. Kädet kyynärpäitä myöten ristiin että duunia löytyy...

Nyt pehistää!!!

Nihkeä vuorokausi takana. Ihmettelin eilen kun maha tuntui vähän kipeältä. Illalla tajusin että joko mulla on mahatauti tai ruokamyrkytys. Nooh, yö meni krampatessa ja juostessa vessassa. Kolmen aikaan olin jo nukahtanut, kun kuulin Luigin itkevän olohuoneessa. Menin katsomaan, ja mahtavaa,Luigilla oli maha kipeä. Loppupeleissä valvoin koiran kanssa kolmesta viiteen, koira oksensi kylppärin matoille,huuhtelin ne oksennukset viemäriin ja se meni tukkoon. On muuten tukossa edelleen. Pesin nyt äsken pyykkiä, ja huuhteluvesi pölläytti oksut ylös viemäristä vessan lattialle.
Äiti ja isi haki Luipan hoitoon jotta Hessu voi hoitaa vauvaa, mä yritän pitää häneen nyt pientä pesäeroa. Samaan aikaan olen aivan kauhuissani siitä että olen häneen jo tämän tartuttanut ja poden suunnatonta syyllisyyttä jo etukäteen siitä että olen häntä suukotellut niin paljon. Niin ja Luigista olen huolissani, toissailtana oksusi olkkarin matolle. Jotkut koirat toki yrjöävät useinkin ja siinä ei ole mitään ihmeellistä, mutta mun luonteenlaadulla tää on katastrofi. Saatan nauraa tälle ehkä ensi viikolla. Nyt itkettää ja ahistaa. Ihan p*rseestä.

Kuittaus eiliseen..

Nukahdin kesken matsin. Sattui ja tapahtui, ja Hessun suosikki Hollanti tippui pelistä. Kiroilu kävi aina pahemmaksi kun peli eteni.
Tänään käytiin mun vanhemmilla ekaa kertaa vauvan kanssa. He olivat höttösissään..Nyt poju on nukkunut kolmisen tuntia ja on söpö kuin mikä tuossa tuhistessaan. Voisin syödä hänet.

Juhannusfiiliksiä

Tänään on juhannuspäivä ja olen aivan kuitti. Ei, juhannus ei ollut rankka, lienee vain univelkaa. Saunalahdessa oli vauvojen/leikki-ikäisten kokoontumisajot. Meidän beibin lisäksi oli seitsemän viikkoa vanha muksu, yksi nelikuukautinen, yksi lähes kaksi vee ja kaksoset 2,5 vuotta. Vilskettä oli :)! Lähdettiin illalla taas matsiksi kotiin, ja mua alkoi ramaisemaan ihan älyttömästi kesken matsin. Otin siis vauvan kainaloon ja painuin pehkuihin. Luonnollisesti matsi oli ollut jännä. Olen huomannut että aina kun katson matsia, se kävisi unilääkkeestä. Kun luovutan tai nukahdan tai molempia,matsista muodostuu trilleri. Hrmph. Taas väsyttää=hyvä matsi tulossa.
Ristiäiset on viikon päästä. Pitäisi saada aikaiseksi leipoa. Tuntuu ettei aika riitä, vaikka ensi viikolle ei ole juurikaan ohjelmaa. Mutta ehkäpä se tästä kun maanantai koittaa.
Aijuu, neuvolassa oltiin,oli sekä vauvan lääkäri ja mun lopputarkastus. Kaikki hyvin, mitä nyt täytin kyselylomakkeen jossa laskettiin pisteita synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Tulihan niitä pisteitä. Ei siis mitään hälyttävää, tiedostan tilanteen itsekin ja ei ole sinänsä mitään hätää. En ole juurikaan masentunut, vähän vaan stressaa ja olen ylihuolehtivainen ja neuroottinen, niinkuin jokainen tuore äiti varmaan on ;). Sovimme että seurataan tilannetta. Vauvan viimeisimmät mitat ovat 51 cm ja 3835 g. Iso poika!!!

pari riviä kuulumisia..

Oltiin viikonloppuna Saunalahdessa. Piti olla yötä, mutta käytiin molemmat levottomiksi kun muksu ipitti mahaansa..tuntui kivemmalta viettää yö kotona. Eli käännettiin keula kohti kotia tokan matsin puoliajalla. Oli silti kiva viettää siellä aikaa, vaikka hieman kylmäksi ilma kävikin. Saunottiin ja syötiin hyvin. Toukka nukkui kuin tukki vaunuissa, pitäisi varmaan laittaa partsille päikkäreille. Ah, nukkumisesta tulikin mieleeni että viime yönä hän nukkui kuusi tuntia putkeen, ja edellisestä syötöstä oli melkein KAHDEKSAN tuntia. Oltiin aivan äimänä kun herättiin.
Ostettiin tänään mobile ja puuhamatto. Luigi tosin rakastui jälkimmäiseen, kun tajusi että matossa on yksi vinkuva kohta. Alkoi aika toden teolla kaivamaan sitä kohtaa pilliä vinguttaakseen. Hän on hauska otus, ei muuta voi sanoa!!
Tänään Mikko tulee katsomaan matsia, saapi nähdä minkä matsin pojat valitsevat!

Mullistavia keksintöjä!

Lapsiperheen arki kaipaa hyviä keksintöjä. Vauvan röyhtäytys onnistuisi huisin paljon helpommin jos saisi sellaista leveää tarranauhaa vauvan vaatteen rintapuolelle, ja samanlaista omaan rinnukseen. Vauva pysyy hyvin rinnuksilla paikallaan, ei kädet väsy eikä vauva valu koko ajan alaspäin. Hessu taas keksi että tutti pysyisi paremmin suussa jos laittaisi sellaisen hikipannan pään ympärille. ;)
Ei vaiskaan. Mutta huomaa että menee pitkiä aikoja yöllä noihin toimiin, on aikaa fundeerata kaikkea älytöntä.
Viikonloppuna seurataan jalitsua Saunalahdessa, jännää.

Futishuumaa

Tai no, olen jotenkin onnistunut katsomaan toistaiseksi kaikki matsit ilman että mitään on tarttunut päähän peleistä. Johtuisiko siitä että keksittymiskyky on edelleen kastemadon tasoa vai siitä että mulla on useimmiten ollut juniori sylissä silloin?
Tiedä häntä. Mutta kivaa silti!
Muksu on pelottavalla tavalla oppinut nukkumaan yöt meidän välissä. Taidetaan olla kohta nesteessä jos ei saada häntä omaan sänkyyn..Toisaalta mekin nukutaan paremmin kun hän on meidän välissämme,ei tartte koko ajan nousta laittamaan tuttia takaisin suuhun. Se kun ei tapaa siellä aina pitkään pysyä. ;) PLOP!
Nyt hän on nukkunut nelisen tuntia putkeen, kohta varmaan jo pakko herätellä sapuskalle,muuten menee raivoruokinnaksi=hän on niin nälkäinen ettei saada röyhtäytettyä kun hän vetää hirveät pinnat nälissään. Ja se meinaa sitä että ilmaa on mahassa paljon, ja se taas kostautuu hieman myöhemmin.
Lähden huomenna kaupungille ostamaan vaatteita, katson ristiäisvaatteita sekä farkkuja. Saa nähdä pääseekö itku varsinkin farkkuja sovittaessa...

virstanpylväitä

Kävimme eilen neuvolassa. Beibi on nyt 3330 grammaa ja 49 cm pitkä. Neuvolan täti näytti käyrältä että paino on lähtenyt tosi hyvään nousuun. =) Reipas poika, on hän siihen malliin syönytkin! Lisäksi ruokavälit ovat hieman kasvaneet kerta-annosten mukana. Odotamme pitkiä pätkiä unta öisin. Tänään hän on tasan kuukauden vanha. Iso poju!
Tänään on lepopäivä, ollaan joka päivä sykitty jossain. Nyt vain ollaan ja löhötään. Luigikin arvostaa sitä ettei jatkuvasti jätetä häntä yksin.
Futiksen em-kisat alkavat lauantaina, vähänkö kivaa! Kisastudio laitetaan pystyyn heti. Ollaan Hessun ja Mikon kanssa sovittu että joka kerta syödään tai juodaan jotain toisen pelaavan maan ruokaa tai juomaa. Should be fun!! Ja jonkunlaista veikkaustakin pitäisi laittaa pystyyn..hmmm. Taitaa pojat kuitenkin voittaa. =)

iisi kuin sunnuntai-aamu

Tänään on ollut aika chillauspäivä. Nukuttiin ihan jees, hoidettiin yösyötöt vuorotellen ja unta tuli ihan tarpeeksi. Ei olla juurikaan ihmeellisiä tehty, mitä nyt kylvetettiin vauva.
Tein äsken koti-allergiatestin, eli lakaisin siitepölyjä parvekkeella. En tartte lääkäriä sanomaan että olen allerginen myös männyn siitepölylle. Räiskin sellaiset kymmenen minuuttia sen jälkeen. Jätin homman kesken ja totesin Hessulle että saa hoitaa parvekkeen pesun loppuun. =)
Porukat tulee tänään katsomaan pikkumiestä. On kuulemma ikävä. Eipä tuo ihme, on hän aika lumoava.

Väskä. Taas.

Viime yönä nukutti aivan hulluna. Syötin beibiä ja meinasin nukahtaa siihen. Oli pakko herättää Hessu ettei niin käy, olisi nihkeää jos ote herpoaisi kun sammuu. Nyt pitäisi mennä päikkäreille ennen kuin Ulla ja Jari pistäytyy, muttei malttaisi. Ja poika vähän marmattaa ilmaa. Päästää kyllä sellaisia puuppia että moni iso mies olisi kateellinen. ;)
Oltiin eilen käymässä Saunalahdessa. Oli kivaa vain istua terassilla ja jutella mukavia. Siellä sielu lepää. Ei ollut edes kamalan kuuma, melkein jopa viileää välillä kun aurinko paistoi ohuen pilviverhon läpi. Bliss.

Tänään väskää

Vaan ei mahda mitään. Kai se tästä lähtee, jos ensi yönä saisi vaikka nukuttua. Viime yö oli toistaiseksi pahin, pojalla väänsi mahaa huolella.
Huomenna Lauralle, leikkaa mun otsiksen kuntoon. Jee!
Palasin muutamaa tuntia myöhemmin tänne. Käytiin taas Sellossa ruokakaupassa, ja löysin mulle uudet verkkarit ja sit sellaiset pöksyt henkalta ja maukalta. Vintiltä pitäisi vielä löytää kledjut jotka sinne toimitin talvella liian pieninä. Toivon mukaan edes jotkut vaatteet mahtuvat vielä! Farkut ovat kaiken toivon tuolla puolen, mutta ehkä säilytän ne motivaationa.
Hessu lähti futaamaan ja mä olen täällä pienten miesten kaa. Se karvainen mies pötköttää mun jaloissa ja se pienempi kaljuhko poika ipittää unissaan sitterissä. Kohta varmaan on taas ruoka-aika.
Otin ja tilasin Frasierin ykkös- ja kakkoskaudet, tiedän että tulee nyt neloselta, mutta on kiva kun voi katsoa omaan tahtiin. Kivaa katsoa sitä taas, diggaan vaan ihan älyttömästi niistä hahmoista!
Huomenna käydään Saunalahdessa moikkaamassa kummisetää. Luvattu kait aika lämmintä ilmaa.

ihan sekaste..

Aika menee siivillä. Joka päivä pohdin sitä mikä viikonpäivä on. Kuukaudesta tai päivämäärästä puhumattakaan. Jotenkin aika menee kolmen tunnin sykleissä kun poika syö. =)
Toissayö oli surkea, nukuttiin pari tuntia maksimissaan. Viime yö taas sujui ok, tosiaan nukkui sen kolme tuntia putkeen, ja näin ollen tuli vedettyä ihan hyviä pätkiä zetaa.
Ollaan oltu liikkeellä tosi paljon, käyty Sellossa, keskustassa ja kärrykävelyillä. On tehnyt tosi hyvää, kuitenkaan en viimeiseen pariin kuukauteen jaksanut liikkua juuri yhtään kun olin niin iso ja happi ei kulkenut yhtään. Tosiaan kymmenen kiloa jäi laitokselle, eli n.viisi kiloa normipainoon jäljellä. Oli aika rapsakasti kropassa nestettä..olisi pitänyt juoda vettä niin paljon enemmän jotta se ei olisi tuossa mittakaavassa kertynyt. Mun pohkeet on ihanan solakat nykyisin. Pienet ilot!! Odotan että saa pömppömahan pois, täytyy aloittaa vatsatreenit heti kun leikkaushaava sallii. On muistaakseni vetoluja kuudessa viikossa. Sitten alkaa 100 vatsaa per päivä!!!

Viisi tuntia unta putkeen,diudiudiu!!

Alkuillasta näytti siltä että unensaannista ei olisi tulossa yhtikäs mitään. Kuitenkin ipinä asettui puoleenyöhön mennessä, ja poika nukkui kolmen tunnin pätkissä. Itse en herännyt kun Hessu syötti puoli seiskalta, eli nukuin sellaiset viisi tuntia putkeen. Hittolainen että teki tosi tosi hyvää. Tänään ehkä käydään pikaiseen kaupungilla. Ja muuten henk.koht. tavoitteet tälle päivälle ovat suihkuun pääsy ja se että katson 24:sen boxilta. Olen tosi vähään tyytis nykyisin!!

orastavaa taisteluväsymystä

Ilmavaivat. Vauvalla. Murhaavaa, vaikka onkin pieni vaiva isolle ihmiselle. Muutama yö mennyt valvoessa kun pieni parka vääntää ja kääntää puuppaa. Viime yönä saatiin hänet asettumaan osaksi aikaa antamalla Cuplatonta, mutta silloin taas huolestuin kun vauva oli unelias. Siis huokaus, yöllä pitääkin olla unelias. Ei tilanne ole mitenkään päin koliikkia edes, mutta silti hieman stressaavaa, ainakin mulle. Hessu osaa laittaa asiat perspektiiviin paremmin kuin minä. Kun olen väsynyt, pari mahassa pyörivää tuuttausta tuntuu maailman isoimmalta asialta.
Vauva kävi ekaa kertaa Jalimaassa tänään. Oli tosi kesäistä, ihanaa istua pihalla juomassa teetä ja kuuntelemassa lintujen laulua. Beibikin diggaili.
Nyt hän menee kylpyyn, palaan astialle kuvien kera. ;)

tarvehierarkia

Lapsen tarpeet
oma yöuni
oma ravinto
henkilökohtainen hygienia

Näin se vaan menee. Hygieniaan pääsy on jo saavutus. =) Eikä se aina ole ajasta kiinni, vaan jaksamisesta. En meinannut uskoa kun Mia mainitsi että näin se tulee toimimaan, ajattelin että kyllähän sitä aikaa on. Laitoksella hiffasin sen aika pian kun aina jäi ruoka jäähtymään. Ja niin sen kuuluukin, muuten olisi prioriteetit päin peppeä.
Hieman on väsy, mutta aika hyvin ollaan levätty, vaikka Winston syökin n.kahden tunnin välein. Henkisesti onkin tullut painittua asioiden kanssa..se, että ärsytti ekaa kertaa ipitys, oli kriisin paikka. Saako kokea moisia tunteita? Kuuluuko asiaan ja onko normaalia? Mielestäni kuitenkin on, jos ei nyt joka kerralla ala nyppimään, vain keskellä yötä kun olet väsyttänyt vauvaa pitkän aikaa. Suurimman osan ajasta hän kuitenkin on ihkupulla, ja itkukin pääsee tosi harvoin, vain silloin kun kaikki on totaalisen pilalla.
Mulla oli tosi epärealistinen kuva monesta asiasta. Että lapsen imetys olisi "tissi suuhun ja menoksi"-tyylinen homma. Että keisarinleikkauksesta toipuminen olisi niin nopeaa että mun pitäis nyt jo juosta aitoja. Että kaiken osaisi heti eikä tulisi jatkuvasti mieleen että teenhän mä nyt tän oikein.
Tyydyttävää jollain tasolla oli se, että mun vanhemmat, jotka oli selvästi epäileväisiä mun vauvanhoidon osaamisen suhteen, ovat joutuneet muuttamaan mielensä. Äiti yritti syöttää vauvaa, ja huomasin että oli vielä taidot ruosteessa. Otin beibin haltuun ja jo homma luisti. Kuten laitoksella sanottiin, me itse ollaan parhaita hoitamaan meidän vauvaa.

Rauhaisaa eloa

Tehtiin vkonloppuna päätös otaa iisisti ja rauhoittaa olemista sen verran ettei puhelinliikenne ole jatkuvaa ja vieraita tule ovista ja ikkunoista. Oltiin jo aika väsyjä ja Luigi kävi niin ylikierroksilla että luulin sen pimahtavan. Nyt Luigi onkin jo asettunut, on ihan nätisti. Reipas poika. Hän on saanut nuuskia vauvan vaippoja ja varovasti vauvaakin. Yritti jopa nuolaista päästäkin. ;)
Raivasin mammavaatteita veks, ja huomasin mahtuvani aika kivasti verkkareihini. Jess. Mua odottaa shopping frenzy (Hessu lupasi mulle 200 euroa vaaterahaa), eli aion mennä ihan berzerkiksi ja ostaa uusia kledjuja, alusvaatteita,kaikkea. En ole enää valtamerilaiva!!! Ehkä vain pieni pullea purtilo kun tuo maha ei ole vielä ihan vetäytynyt.

Vauvan ja Luigin synkronointia..

Juu, Luigi kotiutui eilen. Kiinnostus on villiä. Aluksi piti haukkua joka äännähdykselle, mutta nyt haukahdellaan vain satunnaisesti. Yö meni yllättävän hyvin, Luigi oli olohuoneessa ja ei haukkunut vauvan äänille, vaan meidän liikehdinnälle (!). Pikkuhiljaa totutetaan sitten häntä olemaan hyvin valvottuna samassa huoneessa vauvan kanssa. Ja sillä tavalla ettei vauva ole missään vaiheessa hampaiden ulottuvilla.
Hirveä itku multa eilen pääsi kun mietin että entä jos ei saadakaan näitä kahta tulemaan juttuun. Äiti siihen fiksuna että onhan sillä ollut hyvä elämä. Voi prkl mä sanon!! Meinasin purra pään irti. En itse suostu lähtemään ajatuksesta että se olisi eka ja ainoa vaihtoehto jos ongelmia tulee. Just tällä hetkellä olen varovaisen toiveikas. Ja jos tilanne vaatii sitä että ovat aina eri huoneissa, mä olen siihen valmis, vaikka hankalaa olisikin.
Eilen kävi neuvolan täti opiskelijan kanssa tsekkaamassa beibiä. Syntymäpaino saavutettu,wuhuuu!! Meinaa sitä että ulkoilu saa alkaa. Tiedän että Hessu palaa halusta päästä kärrykävelyille. Ja musta on ihana saada raitista ilmaa, olen ihan kalmo jo kun on tullut oltua reilu viikko sisätiloissa..

Hassua..

Katsoin tuossa merkintää 5.5...taisi vaistoon olla luottamista kuitenkin.
Eli illalla 7.5 meni lapsivedet ihan yhtäkkiä, ja kun hetken äimittyäni totesin että tuoppa puhelin,soitetaan Nkl:lle. Sanoivat että pakkaa kamoja pikkuhiljaa ja hiivi tännepäin.
Oltiin siellä siinä seiskan jälkeen, totesivat ettän the real thing ja yhtäkkiä alkoivatkin supistukset, jotka paheni aika pian siihen mittakaavaan että siirryttiin synnytyssaliin. Ei tarkempia yksitysikohtia, muutakuin että jos en olisi jo naimisissa, menisin herra epiduraalin kanssa naikkariin koska vaan. What a bliss kun sai ne kivut pois.
Kahdentoista tunnin jälkeen kätilö totesi että parempi mennä sektiolla, ei vaan etene sitä tahtia kuin pitäisi. Olin aika helpottunut,tiesin että kohta nähdään meidän lapsi ja ei myöskään satu enää. Vähän kyllä pelotti, mutta henkilökunta oli niiiiin mahtavaa, että rauhotuin aika pian. No, morfiinilla saattoi olla osuutta asiaan. ;)
Hauskaa oli se, kun leikkaus alkoi ennen kuin Hessu pääsi paikalle, ja tultuaan saliin jäi hölmönä hetkeksi tuijottamaan mun öh..avonaista mahaa. Tädit ohjasivat aika vikkelään pääpuolelle..
Leikkaus oli nopsa, ja olin ihan äimänä kun kaikki salisssa onnittelivat ja hymyilivät kun vauva oli nostettu masusta pois..ite vaan tuijotin ja en oikein tajunnut asiaa.
Beibi meni hetkeksi happiviiksiin, antoivat alipainetta jotta keuhkot lähtevät toimimaan täydellisesti. Itse sain vauvan nähdä vasta seuraavana aamuna, jolloin muutenkin oli vasta iskeytynyt koko homma tajuntaan. Liikutus oli tosi iso kun sain vauvan syliin ekaa kertaa. Uskomattomia tunteita, en ole tiennyt että ihminen voi sellaisia kokea. Huh.
Niin ja ne mitat: 2755 gr ja 46 cm. Hän on reipas ja suloinen ja syö hyvin, eli paino
nousee kovaa vauhtia!!!!

Viimeisiä hankintoja

Äiti ja isä käytti mua tänään Itäkeskuksessa. Nyt saan vetää yli muistilistalta unipussin ja vannan + jalat. Jukalta ja Mialta ostetaan kasa harsoja ja turvakaukalo, sen jälkeen ei taida puuttua kuin baby wipeseja jne. Ja varsinainen päähenkilö tietty.
Tää viikko on vähän tylsä, en oikein pysty vieläkään ulkoilemaan siitepölyn takia, eli ohjelmaa ei ole kuin torstaille, silloin on neuvolalääkäri.
Ensi viikolla onkin enemmän: Nkl:n synnytysosaston tutustumiskäynti, Hessun syndet, tapaan Katriinan ja Kiiran, käyn hierojalla, Aurora tulee kylään ja tavataan Ulla ja Jari. Nyt olen tosin seinäkalenteriin kirjoittanut kaikkien juttujen viereen puhelinnumerot siltä varalta jos joutuisi perumaan.
Eilen oltiin tutustumassa Naistenklinikan perheosastoon. Sinne on siis toivoa päästä jos kaikki menee by the book. Olisi kyllä kiva nukkua tavallisessa sängyssä kun Hessukin olisi siellä paikalla koko ajan. Ei olisi sitten kotiin päästyä sellaista tunnetta että miten ton nyytin kanssa pärjää kun on jo siihen mennessä sitä hoitanut ihan itse alusta loppuun.
Tän viikon happy thought on ollut Frasierin paluu telkkaan. Heh, se on aina yhtä hauska. Niles on mainioin tyyppi ikinä. Itse asiassa on toinenkin samanlainen asia...ihanat vaahteran vauva-lehdet meidän partsin vieressä. =) Kesä.

Vauvoja pukkaa

Nyt on Hessun frendeistä kaksi saaneet muksun tässä viikon sisään, molemmilla oli laskettu aika vapun tienoilla. Me ollaan jonossa seuraavana, eli nyt alkaa jo jännäämään. Mun serkun perhe kasvanee yhdellä hengellä vielä ennen meitä tosin, mutta kaikki tää alkaa lisäämään mun jännitystä.
Olen muuttunut lähipäivinä paljon pohdiskelevammaksi, se kuumeinen tavaran yms. haaliminen ja siivoaminen on jäänyt vähemmälle, enemmän vain istun ja funtsin asioita.
Eilen mietin että mulla on sellainen tunne ettei tässä enää pitkään mene, että muksu voisi tulla koska vaan. Hessu kysyi että pohjautuuko oletus johonkin faktaan vai naisen vaistoon..mikään fakta ei viittaa siihen että olisi tulossa lähiaikoina, ja mun vaistostakaan en mene takuisiin. Eli ehkä tää on nyt sitä tilanteen tasalle kasvamista ja valmistautumista synnytykseen ja perhe-elämään.
Eilen tosin olin hetken aikaa hieman epätoivoinen miettiessäni sitä että tämän viikon neuvolakäynnillä mun varmaan pitäsi osata esittää toiveita synnytyksen kulusta yms. Okei: Toivon että kaikki menee nopeasti ja kivuttomasti, kaikki on vaaleanpunaista ja ihanaa ja olen maailman urhein nainen ja synnytän täydellisen kauniin lapsen ilman että otsallani on edes yhtä hikipisaraa. Hitto, miten mä voin osata toivoa mitään kun olen tekemässä tätä ekaa kertaa!!!!! Mistä mä tiedän mikä juttu mulle sopii parhaiten ja mikä vie kivun jne. Argh.
Tänään mennään tutustumaan Naistenklinikan perhehuoneisiin. Varmaan käydään läpi ensimmäisiä päiviä ja vauvanhoitoa jne. Ihan hyvä, mä näin unta että vauva syntyi, oli niin pieni että kuljetin joko taskussa tai kännykän kuorien sisällä (?) ja unohdin antaa sapuskaa. =)
Edellisessa kirjoituksessä muuten höpläsin ihan omiani, Hessun syndet on vasta viikon päästä. Huh, aikaa ostaa lahja. =)

Sielu valuu nenästä ulos...

Eli tosiaan koivu on täydessä kukassa. Isä ja Hessu tuossa parhaillaan asentavat makuuhuoneen ikkunaan siitepölyverkkoa jotta saadaan tuuletettua edes hieman. Tai siis koko ajan. Yöt ovat aika tukalan kuumia, ollaan mietitty että onko meillä joku patteri ehkä täykkärillä kun meinataan tikahtua kuumuuteen. Mietin jo eilen hierojalla että hankin sellaisen hengityssuojaimen jonka kanssa nukun. =) Hierojani Annika nauroikin että se sopii hyvin tukivyön- ja sukkien, laskuvarjon kokoisten äitiysalushousujen ja imetysliivien kanssa. Supersexyyy!!!! ;) Onneksi itselleen osaa nauraa..
Aloin viime yönä sängyssä kieriessäni pohtimaan sitä että olen viimeisilläni kohta. Pelottava sana. Kohta menen kablui. Maanantaina meillä on tosiaan eka tutustuminen Naistenklinikkaan, tällä kertaa perhehuoneisiin. Tuli mieleen Villin Pohjolan jakso jossa Shelly saa hirveän raivarin synnytysvalmennuksessa, koska Holling heittää kaiken vitsiksi jonkun teini-isän kanssa. Olisikin hauska ilmiö jos Hessulta loppuisi ihan yhtäkkiä kyky käsitellä näitä juttuja ja taantuisi teiniksi taas. =D
Tapasin eilen Hennin, oli taas hauskaa. Nyt alkaa olemaan viimeiset "buukkaukset" tehty, enää en kauheasti jaksa (ja pysty tämän turkasen allergian takia)kaupungilla liikkua. Tai siis liikkua,piste. Käyn hierojalla ja noi neuvolat sun muut, muuten ihan jaksamisen mukaan. Olisi kiva kyllä vielä nähdä ihmisiä ennen Big Bangiä, mutta pitää kai ottaa iisisti ja päivä kerrallaan.
Hessu siirtyy mun kanssa samalle vuosikymmenelle ensi viikolla, maanantaina tarkemmin. Olen ottanut siitä kaiken irti. Hehee. Mun toy-boy tulee hyvää vauhtia Mrs. Robinsonin kanssa ;).

Vapputunnelmia

Tänään on tosiaan vappuaatto, enkä oikein meinaa käsittää että a)kesä tulee, b)vauva tulee. Lisäksi koivu pöhähti kukkimaan tyyliin eilen (vannon että se tapahtui niin että siitä kuului pöhähdys), ja olen yhtäkkiä keskivertoa enemmän tukkeessa. Yöllä survoin kärsään nenäliinatuppoja jotta sain nukuttua, onneksi auttoi vaikka tyhmältä varmasti näyttikin. Mutta kukapa sitä keskellä yötä mua tuijottelisi.
Tänään on tosi lämmin, aamulenkillä Luigin kanssa tarkeni topissa ja hupparissa vallan mainiosti, nyt muutamaa tuntia myöhemmin on varmaan vielä lämpimämpi. Mahtavaa.
Kesän tulon mittarina toimii myös näkymä meidän parvekkeelta, ihanaa nähdä miten silmut puissa vaan suurenevat päivä päivältä, ja kohta siellä onkin ihana vehreä keidas näkymänä. Pitää vaan ignoorata se iso tie siellä takana ;).

Saavutuksia!

Uskomatonta, mutta Luigi on saatu nukkumaan yönsä olohuoneessa. Ei siis vain poissa meidän sängystä, vaan kokonaan eri huoneessa!!! No, asiaa toki auttaa Johannalta saatu aita makuuhuoneen ovessa, mutta silti aivan upeaa.. Luigi oli hoidossa porukoilla viikonloppuna yhden yön (multa meinasi mennä hetkellisesti hermo tuohon siiseliin), ja siellä kokeilivat sitten miten makuuhuoneesta vieroitus onnistuu. Äiti oli meinannut jo heltyä sydäntäsärkevän itkun takia, mutta isä oli pysynyt jämptinä ja se kannatti. Seuraavana yönä kokeiltiin meillä kotona, ja en meinannut uskoa kun Luigi meni sohvalle nukkumaan mun sanottua sille että "Luigi menee nyt nukkumaan" sellaisella tunteettomalla robottiäänellä. ;) Viime yö meni jopa vielä paremmin. Ja kuka sanoi ettei vanha koira opi uusia temppuja, hä?
Pistäydyin eilen taas kaupungilla, kävin Susan kanssa syömässä ja Akateemisessa asentamassa yhden printterin. Heh, älä kysy. Pitäisi löytää asap jotkut kengät, nyt on klapit niin turvoksissa että kohta on tessuteltava paljain jaloin. Ei ehkä ole vielä ihan niin lämmin kuitenkaan. Meinasin ostaa Crocsit, vaikka Hessun mielestä ne on ihan saatanalliset. Mutta kuten olen Hessullekin sanonut, liho ensin 13 kiloa, turpoa ja yritä kävellä millä vaan kengillä. Onnea matkaan! :) Pääasia että olisivat kevyet, mukavat ja helpot laittaa jalkaan.
Kohta on vappu, aika menee tosi nopeasti. Kohta kuukausi laskettuun aikaan. Jännää. Kai pitäisi jo pakata sairaalakassia valmiiksi, tai edes miettiä mitä siihen lykkää. Toisaalta, onhan tässä vielä tsäkällä puolitoista kuukautta aikaa. Tai sitten ei. Kunhan nyt ehdittäisiin sinne Naistenklinikalle tutustumaan ennen sitä!!! Meillä on perheosastolle tutustuminen ensi viikon maanantaina ja seuraavana maanantaina sitten synnytysosastolle. Varmaan viimeistään siellä iskee tajuntaan mitä tuleman pitää ja alkaa jännittämään ihan tosissaan. Varsinkin jos ryhmässä on hysteerisiä ensisynnyttäjiä jotka kyselee epiduraalista jo heti ovella. Hehee. Outoa etten kuulu mielestäni tohon ryhmään..ihminen joka on aina jännittänyt kaikkea, on yhtäkkiä elämän isoimman koitoksen edessä ollut ihmeellisen rauhallinen ja ei-hysteerinen, jopa jalat maassa. Naistenklinikalle olen tainnut soittaa kerran kysyäkseni jotain. aina oppii jotain uutta itsestään ja ehkä jopa kasvaakin. Siis henkisestikin. Wau.

Ahkera likka

Tänä aamuna oli neuvola. Eipä siellä mitään ihmeellistä, paino siirtynyt ihan uudelle kymmenelle (apua) ja kaikki about kohdillaan. Pakko oli myöntää että dieetti ei ole toiminut ihan niinkuin pitäisi, eli lankeamuksia herkkuihin sattuu aika usein. Jätskiäkin kun ostaa niin se on aina se isoin tuutti joka pakastealtaasta löytyy. Mutta neuvolan täti ei ollut vihainen.
Kotiin tultua silitin vauvan pestyt petivaatteet ja harsot ja pyöräytin koneellisen vauvan vaatteita. Nyt enää kestovaipat ja muutama vaate + Johannalta saadut lakanat pesemättä, ne kun ovat meidän kaapissa olleet muutaman kuukauden. Sitten joku päivä keitän tutit, tuttipullot + kaikki muut härpättimet ja sitten onkin perusjutut kunnossa. Huomenna haetaan parvekevaunut Henriikalta ja varsinaiset vaunut Lastentarvikkeesta. Oikeasti helpotus saada asioita vedettyä yli To do-listalta. Muutun heti paljon mukavammaksi ihmiseksi! ;)
Mutta nyt taas aika pötkähtää sohvalle. Ajattelin katsoa jonkun piirretyn. Jesss.

Siivouspäivä

Tänä aamuna, tai itse asiassa eilen illalla muhun iski siivousvimma. Tai siivousraivo. Kaikkialla on pölyistä ja paskaista. Joka paikassa on krääsää joka vaan kerää lisää pölyä. Yh. Taidan aloitella pikkuhiljaa, Hessu "pääsee" auttamaan kun kotiutuu duunista.
Kai tämä on nyt sitä pesänrakennusviettiä jolla loppuraskaudesta uhataan. Yhtäkkiä tulee hirveä kiire ja vimma saada pesä kuntoon poikasia varten. Tässä tapauksessa poikasta, edelleen siis tulossa vain yksi. ;)
Mietin eilen illalla taas sitä että kohta vauva saapuu. Hassua. Se pieni potkiva tyyppi on ihan oikea vauva. Pitää vaan pusertaa se ekaksi ulos, heh. Mutta että siellä se on, ihan valmis ja ihmisen näköinen, mittasuhteetkin ovat jo oikeat tässä vaiheessa. Wau.
Juttelin eilen mun oman lekurin kanssa terveyskeskuksesta. Pakko sanoa että Liisa rokkaa. Muistan hyvin ensi tapaamisen, mietin hieman että onko lintu vai kala. Tajusin heti juteltuani että on harvinaisen inhimillinen ja symppis tyyppi ollakseen terveyskeskuslääkäri. Pitäisi laittaa varmaan palautetta, jokainen tahtoo kuulla kehuja silloin tällöin.
Mutta nyt julistan sodan pölylle.

pi-hal-la

Viime yö oli klassikko. Ei tarttenut nukkua, joka asennossa särki jotain paikkaa. Viiden jälkeen nousinkin ja luin Hesarin, söin aamupalaa ja särkylääkkeen otettuani painuin takaisin punkkaan. Ja sainkin nukuttua puoleen kymmeneen saakka, ihanaa!!
Kamppailen itseni kanssa kun ulkona on upea ilma ja olisi kiva siitä nauttia, mutta en kyllä oikeasti jaksaisi. Siivotakin pitäisi, mutta Hessu kielsi imuroimasta ettei selkään satu lisää. Pölyä ja koirankarvaa riittää niin että on vaikea jättää huomiotta.
Äh, ehkä kuitenkin pöksähdän sohvalle katsomaan The Queenin. Siinä menee rattoisasti muutama tunti Englannin kuninkaallista meininkiä ihmetellessä. Ja kuten sanottu, nyt pitää nauttia tekemättömyydestä, kohta ei samalla tavalla siihen pysty.

Mukava päivä...

Tänään olin taas liikenteessä, vietin kaksi päivää ihan himassa köllien kun tuntui että olin hieman ahnehtinut liikaa menoja.

Eilen eli torstaina porukat viettivät täällä aikaa, tai siis isä kävi valohoidossa ja mutsi riemastui pesemään ikkunat yms.sillä aikaa. Sitten ahmaistiin pizzat ja käytiin koko poppoo päikkäreille =D.

Eilen selvisi autohomma, eli nyt huomenna haetaan auto ja näin ollen arki vauvan kanssa tulee olemaan hieman sutjakampaa ja helpompaa.

Tänään tapasin Johannan, oli tosi ihanaa nähdä ja jutella kaikesta. Harvoin meillä on ollut tällaista tilaisuutta, jotenkin vaan aika on kortilla, tottakai kun aikuisia ollaan ja on työt, koulut, lapset sun muut. Syötiin Grande Grillissä (lehtipihviä, nami!) ja siitä sitten mentiin shoppailemaan. Mukaan tarttui kaikkea Body Shopista (naisella ei voi olla liikaa hyväntuoksuisia vartalonhoitotuotteita, nyt mukaan tarttui kirsikankukka-vartalopyree), Ruohonjuuresta (valkoista teetä,sairaan hyvää) sekä Henkalta ja maukalta juniorille pienenpieniä ensivaatteita. Tulee aina huono omatunto kun shoppaa, mutta noi nyt ei olleet ihan turhia. Eihän?

Sohvan nurkassa makaamista..

Eli mun viime viikon suuret suunnitelmat siitä että joka päivä jaksan jotain tehdä..noh,ne meni mönkään.
Maanantai oli ihana päivä, kävin kampaajalla ja pyörin stadissa tuntitolkulla ja oli kiva olo.
Tiistaina sitten oli jotenkin ihan eri meininki, jalat heti aamusta kankeat ja väsyneet ja pienikin kävely laittoi puuskuttamaan..lisäksi maha oli ihan kosketusarka. Tapasin Sussen ja Oivan, oli kivaa. Oiva on kasvanut ja on tosi soma poika. Siitä sitten himaan ja Hessu lähti treeneihin. Illan mittaan hiipi potutus ja surkeus kun fyysinen olo oli niin kurja, ja tuntui etten ollut nukkunut moneen yöhön kunnolla. Itkuhan tietty pääsi, oli ihan epätoivoinen fiilis kun kelasi että miten mun kroppa jaksaa tän mahan koon loppuun saakka.
Ei auttanut muu kuin perua menoja tältä ja huomiselta jotta voi viettää pari päivää taas akkuja ladaten ja nukkuen. Ja tosiaan löhöpäivä tästä tulikin, katselin Oopperan kummituksen, menin päikkäreille ja kolmen korvilla hiivin suihkuun ja vaihdoin jotain muuta kuin yövaatetta päälle. Sen voin sanoa että tuolle oli tilausta.
Mielikään ei ole yhtään musta tänään, ja varmasti Hessukin sitä arvostaa. ;) Kuten sanottu, välillä vähän harmittaa kun en ole ollut mikään päivänsäde ja yllättäen Hessu joutuu sen kaiken mielipahan ja väsyn ottamaan vastaan. Mutta oikea asenne on miehellä ollut, olen kuulemma aina oikeassa, ainakin koko raskausajan. Viisas mies.

Kesälomalla ja arskakin paistaa..

Tänään alkoi kesäloma virallisesti. Nyt pitää vain saada aika kulumaan jotenkin lupsakasti..ei sillä,koko ensi viikko on siinä mielessä täynnä, että joka päivälle on jotain puuhaa. Hyvä että pysyy liikkeellä muutenkin ettei ihan kangistu sohvan nurkkaan.
Hain eilen kamat duunista, oli outoa tyhjentää mapit yms. vaan roskikseen. Sitten kun palaan, on uudet toimitilat ja uudet järjestelmät. Varmaan uudet työkamutkin aika pitkälti.
Vauva on kääntynyt, eli nyt ollaan ns.menosuuntaan päin, ja sen huomaa..voisin ihan oikeasti tehdä sivuston jossa on kaikki stadin julkiset ja vähemmän julkiset veskit. ;)
Huomenna ajattelin levätä ja lukea, aloitin lukemaan Dragonlanceja ekaa kertaa lukion jälkeen. Ihan viihdyttävää edelleen!!!!

Kehno päivä..

Tänään ei oikein ole ollut paras fiilis. Mitään mullistavaa ei ole tapahtunut, on vaan jotenkin ollut tympeä fiilis ja kaikki on ketuttanut. Luipallakin on ollut bläägis, ja ulkona hän on käyttäytynyt kuin apina. No, saa kai hänelläkin huonoja päiviä olla. Tänään se johtunee siitä että häntä tuntuu närästävän, ja kuten siinä närästyslääkemainoksessa sanotaan, ei ole helppoa olla hyväntuulinen jos närästää.
No,se siitä.

Luigin hammaskiven poisto meni loistavasti, paralta tosin piti poistaa kaksi poskihammasta molemmin puolin yläleukaa, ja hammastenharjausta pitää alkaa treenaamaan tossa viikon päästä, että loput hampaat pysyisivät suussa. Ja hönkä hyvänä!!! =)

Mulla todettiin raskausajan diabetes sokerirasituskokeen jälkeen, ja mua tympii. Mähän en raskauden alussa syönyt mitään herkkuja, ja pääsiäisenä sitten repesi suklaansyönti ihan käsistä. Nyt ei sitten saa syödä about mitään hyvää. Ehdin jo kelata että sokerittomat namit menee, mutta xylitoli nostaa myös verensokeria ja sitten ne muut makeutusaineet ei välttämättä ole hyvästä. Joo, kuulostaa itsekkäältä marista, ja tottakai teen kaikkeni että minä ja vauva voidaan hyvin nyt ja raskauden jälkeenkin. Mutta tällaisena päivänä tahtoisin vaan mässätä.....Pitää hankkia tehosekoitin että saa vaikka tehtyä jotain hyviä marjajuomia tms. Hankkia se pitää anyway vauvan soseita varten.
Jep, Hessu tulee kohta futismatsista, lähden tekemään jotain pientä ja terveellistä iltapalaa itselleni.

Luipan bläägis

Tänään siis Luigi joutuu hammaskiven poistoon. Voi parka kun tietäisi!! Mulla on surku olo kun tiedän että reppana pelkää kauheasti, ja nyt jo se, että hän ei saa murua rinnan alle on musertavaa pienelle koiralle. Ja minä kun muutenkin pelkään nukutuksia ja yms. + olen kaikinpuolin neuroottinen. Toisaalta,pakko oppia vähän chillaamaan viimeistään kun vauva tulee, hulluksihan tuun jos huolehdin 24/7 kaikkea. Anyway, toivoisin että olisi jo huominen ja Luikerolla hyvä hönkä ja jeppis kunto.

Pitkä loma..

Outo fiilis kun on yhtäkkiä edessä tosi pitkä loma. Kävin siis tänään lääkärissä kun kahden päivän töissä istumisen jälkeen meni taas selkä samantien tosi kipeäksi. Lääkäri totesi ettei ole järkeä leikkiä nyt yhtään, vaan parempi että olen saikulla kesäloman alkuun saakka,eli n.puolitoista viikkoa. Hessu yritti kertoa Luigille että hänellä on nyt aikas monta vapaapäivää, mutta Luipan laskupää ei tainnut riittää. ;)
Jaahas, taidan poistua päikkäreille..Luigi ei pistä hanttiin.

Viikonloppua odotellessa..

Hitsi,eilen taas suhasin taksilla himaan,alkaa jo nolottamaan.. nukahdinkin samantien sohvalle ja heräsin puoli kahdeksan aikaan ihan varmana siitä,että yöunet on tuhoontuomittu. Ei ollut.=)
Pitkästä aikaa kuuntelin aamulla matkalla Depeche Modea,ai manteli,olin unohtanut täysin miten loistava bändi se on. Seuraavaa keikkaa ois mentävä katsomaan, viimeksi olin joskus silloin vuonna elvis,olin Einon, Jonnen, Petun ja Alexin kanssa jos oikein muistan. No,nyt nekin varmaan tulee Suomeen just lasketun ajan tienoilla,niinkuin Kiss ja Kylli. Ja Tuska-festarit. Ensi vuonna otetaan mukelo kuppiluurien kera kyllä opettelemaan hyvän musan diggailua. Arskat ja prätkärotsi vaan päälle. ;)
Aurinko paistaa ulkona,ihanaa..toivottavasti kohta pääsen käyttämään uutta takkia. Tuon toppatakin, joka erehdyttävästi muistuttaa petauspatjaa, ajattelin polttaa viimeistään juhannuskokossa. Sitä odotellessa!!!

Talvi tuli..

Uskomatonta, juuri kun ehti lopettaa talven ja lumen kaipaamisen ja aloittaa keväällä fiilistelyn, tuli talvi tännekin ja lunta oikein kunnolla. Nytkin taas sataa lunta, onneksi kuitenkin siis pakkasen puolella ettei ihan rännäksi menisi. Olen kulkenut kieli keskellä suuta kun on ollut taas liukkaampaa, olisi suotavaa etten kaatuilisi! Äiti on ihan hermona, melkein joka puhelussa muistaa mainita että sellaiset piikit kenkien pohjaan olisi hyvä juttu. Mulla on vaan sellainen hytinä että heti kun niillä astuu sisätiloihin, vetää lipat. Eli yritän pärjätä näillä kengillä ja hitaalla vauhdilla. Ei sillä, en ole pikakiituri just nyt muutenkaan.
Luigilla meni ihan kuppi nurin viikonloppuna (ja varmaan myös alakerran naapureillakin) kun kasattiin huonekaluja,lipastoa ja lipastoa. Hän kun ei diggaa kolinasta ja ryminästä, enemmänkin herkuttelusta ja päikkäreistä nallen kanssa. eilen Hessu haki Ikeasta kirjahyllyn, ja illalla ehkä kasataan se ja vauvan pinnasänky. Eli Luigi-paran hermoille ei ole lepoa tiedossa!!

Perjantaifiiliksiä

Olen ollut tämän viikon sairaslomalla,hemoglobiini tipahti tosi alas ja olin niin rätti että itkin ja raivosin vaan. Töistä kun pääsi,piti loikata taksiin jotta pääsee kotiin,en vaan yksinkertaisesti jaksanut tulla kahdella bussilla kotiin. Nyt vointi on jo ollut parempi, mutta katotaan miten tossa maanantaina lähtee hommat kulkemaan. Varsinaiseen kesälomaan + äippäriinhän ei ole kuin kaksi kuukautta, mutta pitkä aika sekin on..eli päivä kerrallaan!!
Eilen oli 4D-ultra,ja beibin sukupuoli vahvistui..en kerro kummaksi!! Mutta oli ihanaa nähdä tyypin kasvot,ihan isältään näytti! Sairaan söpö otus.
Huomenna olisi edessä pinnasängyn ostoa jne,aika kivaa!!!

HUPS!!

Kaksi kuukautta hujahti ennen kuin pääsin tähän pisteeseen, eli kirjoittamaan pari riviä ylöskin..
Tässä on vietetty joulua,flunssailtu ja äimistelty kasvavaa masua.
Eilen hankimme lastenvaunut ja pikkuhiljaa alkaa suunnitelmat selkiämään niin remontin kun kaiken muunkin suhteen. Tietenkin on ihan eri asia miten suunnitelmat pitävät kutinsa.
Alkuraskauden hullu väsymys hellitti,onneksi,ja nykyisin saan vapaapäivänä jopa tehtyä kotitöitäkin. Joku aika sitten saattoi käydä niin,että kun Hessu tuli vaikka lauantaina töistä kotii, en ollut käynyt suihkussa, syönyt, tiskannut enkä pedannut sänkyä. Nykyisin jaksan pyykätä ja imuroidakin!! Eli vaikka virtaa ei ole kuin pienessä kylässä,olen kuitenkin kovasti petrannut, ja siitä kovin tyytyväinen. Välillä on harmittanut Hessun puolesta kun on joutunut raatamaan kuin juhta kun minä vain olen nukkunut.
Jees,mutta kohta tulee Katriina ja Ari,eli palaan ennenkuin kuluu kaksi kuukautta. ;)